Seitsemäs joki - Luku 6

~ LUKU 6 ~
 

PALUU TÖIHIN STRÖMBERGILLE KESÄLLÄ 1972

  Palasin kesällä 1972 takaisin töihin Oy Strömberg Ab:n Pitäjänmäen tehtaan pääkonttoriin Hesaan. Olin jo aloittanut siellä konekonstruktioteknikkona Elektroniikkapiirtämössä juuri ennen armeijaan menoa. Suunnittelin siellä mekaanisia rakenteita esim. puunjalostusteollisuuden prosessitietokoneille. Sain vuokra-asunnon Aleksanterinkadun varrelta, aivan liki Stockmannia. Sieltä oli työmatkaa lähijunalla vain 12 min Valimon pysäkille. Asunnon omistivat Erno ja Brita Sirkkunen. He olivat jo eläkeläisiä. Erno oli toiminut luterilaisen kirkon lähettinä ulkomailla ja kerännyt kotiinsa taideaarteita.

  Pidin uudesta työpaikastani, sillä sain suunnitella uusia tuotteita. Siihen aikaan käytettiin vielä piirustuslautaa ja piirrettiin tusseilla kuultomuoville. Osastoilla oli erilliset konekirjoittajat, joka puhtaaksikirjoittivat osaluettelot, jotka arkistoitiin, samoin piirustukset tarkastuksen ja hyväksynnän jälkeen. Työpaikka sijaitsi koekentällä, jonne oli jätetty muistoksi kattoon reikä, joka oli syntynyt, kun koekäytössä ollut sähkömoottori oli alkanut rynnätä ja siksi se lensi vauhdilla katon läpi. Tietääkseni se ei osunut yhteenkään ihmiseen.

  Sinä kesänä toimin esimieheni pyynnöstä kuukauden ajan työnjohtajana Elektroniikkavalmistamon kilpimaalaamossa saadakseni työkokemusta ja samalla olin siellä työnjohtajan kesäloman sijaisena. Siellä minulla oli noin kymmenen alaista, joista yli puolet oli nuoria, osa minuakin nuorempia. Työ oli helppoa. Piti valvoa, että alaiset tulivat ajoissa töihin, tekivät säädetyt työt ja lähtivät oikeaan aikaan pois töistä. Työ oli myös sopivaa vaihtelua minulle.

ERÄS MERKITTÄVÄ RUKOUSVASTAUS

  Asuntoni Aleksanterinkadun ja Keskuskadun varrella oli vain tilapäinen. Siksi rukoilin sellaisen rukouksen, että saisin pitempiaikaisen vuokra-asunnon ja saisin sieltä samalla uskovia ystäviä. Rukoilin, että asunto sijaitsisi Stadin keskustassa, olisi vuokraltaan edullinen ja valmiiksi kalustettu. Kuudenneksi rukoilin, että saan asunnon ilman lehti-ilmoitusta täysin yliluonnollisesti. Rukoilin vielä seitsemännen ehdon asunnolle: Se piti saada sen kuun aikana.

  Kaikki se toteutui! Halleluja! Se tapahtui seuraavasti: Eräänä alaiseni töissä oli Miko niminen fiksu nuorukainen. Kun matkustimme päivittäin samaa matkaa lähijunalla, niin kerran hän ehdotti, että jatkaisimme junan sisällä kulkua tyhjästä vaunusta seuraavaan vaunuun, joka oli täynnä matkustajia. Teimme niin ja istuimme erään noin 30-vuotiaan siististi pukeutuneen nuoren miehen viereen, Miko häntä vastapäätä ja minä hänen viereensä. 

  Mies luki erästä sinikantista kirjaa. Miko kysyi: ”Mitä luet?” Hän vastasi: ”Ateismin selitysteosta.” Hänen puhuessaan näin, että kirjan alkusivulla oli leima ”Arvosteltavaksi”. Kysyin: ”Koska kirjassa on leima ’Arvosteltavaksi’, niin mikä on ammattisi? Oletko kirjakriitikko?” Mies vastasi: ”En ole, vaan olen tunnustava kristitty ja palvelen Herraa Jeesusta!” Vastasin: ”Hienoa, tässä on nyt kolme tunnustavaa kristittyä. Kerro missä yrityksessä olet töissä ja miten olet tullut uskoon?” Hän innostui kovasti ja sanoi: ”Kerron mielelläni siitä, miten olen tullut uskoon”. Sepä oli todella ihmeellinen tarina! Kerron muistinvaraisesti ja toistan hänen puhettaan. Käytän peitenimeä ”Eero”.

  ”Olin vielä, reilu 4 kk sitten huumeiden käyttäjä. Olin käyttänyt vahvoja huumeita jo vuosien ajan ja jäänyt heroiinikoukkuun. Otin jo niin suuria annoksi päivittäin, että joku toinen olisi välittömästi kuollut. Olin varma siitä, etten tulisi koskaan pääsemään eroon noista kahleista. Koska en enää saanut nautintoa heroiinista, niin päätin ottaa lopuksi niin suuren annoksen, etten varmasti enää heräisi siitä tässä maailmassa. Silloin pääsisin himosta eroon.

  Olin sopinut erään kaverini kanssa, että olisin hänen asunnollaan Espoon Koivumankkaalla sinä viikonloppuna ja että hän olisi sieltä poissa, sukulaistensa luona. Laitoin asunnon ulko-oven takalukkoon ja sitten päätin lähteä viimeiselle matkalle varmana siitä, ettei yksikään sukulaiseni tulisi minua kaipaamaan. Otin moninkertaisen annoksen heroiinia piikillä suoraan suoneen. Sammutin valot ja aloin vaipua tiedottomuuteen. Kaaduin lattialle selälleni makaamaan.

  Jonkin aikaa siinä maatessani kuulin äänen yläpuoleltani sanovan: ”Eero, nouse ylös!” Ajattelin tulleeni hulluksi, sillä olinhan aivan yksin huoneistossa. Makasin edelleen, kunnes sama ääni sanoi entistä käskevämmin: ”Eero, nouse ylös!” Vastasin: ”En voi, sillä olen ottanut liian suuren annoksen heroiinia.” Kuulin vielä kolmannen kerran: ”Eero, nouse nyt ylös!” Koska ääni oli käskevä, niin vastasin: ”No voinhan minä edes yrittää sitä.” Kumma kyllä, kun yritin, niin pystyin nousemaan seisaalleni, sillä minuun virtasi oudosti voimaa jostakin.

  Sanoin hänelle, joka oli minua puhutellut: ”Tässä minä nyt seison. Mitä tahdot minun tekevän seuraavaksi?” Ääni sanoi: ”Mene bussilla Hesan keskustaan.” Lähdin bussilla kuten käskettiin ja ajattelin matkustaessani, että olen varmaan täysin seonnut, koska kuulen ääniä ja tottelen niitä. On se kuitenkin kumma juttu, että kykenen liikkumaan, vaikka olen ottanut reilusti tappavan annoksen heroiinia. Saapas nähdä minne ääni käskee minua seuraavaksi menemään?

  Hesan keskustassa ääni sanoi: ”Mene ratikka 3T:hen, jää Jäähallin kohdalla pois ja mene Jäähalliin.” Tein niin ja matkalla ihmettelin, että mikä ihmeen matsi siellä tänä lauantaina on meneillään? Kun saavuin sinne, näin siellä valtavan väenpaljouden! Siellä oli kaikenikäisiä ihmisiä siististi pukeutuneina ja joku mies puhui englantia ja toinen mies toimi hänelle tulkkina. Kuulin heti kutsun: ”Se, joka tahtoo antaa elämänsä Jeesukselle, tulkoon heti tänne eteen.” 

  Minulle tuli silloin vastustamaton halu antaa elämäni Jeesukselle ja juoksin käytävää pitkin noin 500 muun nuoren joukossa sinne eteen, polvistuin siellä rukousalttarille ja aloin itkeä syntejäni. Koin, miten ihmeellinen rakkauden henki tuli minuun ja täytti minut anteeksiantamuksella ja rakkaudella! Sen jälkeen kun tuo amerikkalainen kuuluisa evankelista David Wilkerson oli rukoillut meidän puolestamme ja pyytänyt siunausta ja armoa meille, nousin ylös seisaalleni ja muuan vanhempi mies tuli luokseni juttusille.

  Hänellä oli rinnassaan merkki ”Sielunhoitaja” ja hän kysyi, että olenko koditon? Kerroin olevani koditon ja työtön, koska olen ollut kauan vahvojen huumeiden käyttäjä ja että pääsin nyt tänä iltana vapaaksi niiden kahleista. Hän pyysi minua tulemaan asumaan kotiinsa. Menin hänen kanssaan sinne. Hän vei minut ensin saunomaan, antoi minulle ruokaa ja puhtaat vaatteet ylleni. Sitten hän sanoi: ”Saat asua luonani, kunnes löydämme sinulle työpaikan ja oman asunnon.” Mies kuului Hesan helluntaiseurakuntaan, Saalemiin.

  Hän järjesti minulle valokuvaajan työpaikan Ristin Voitosta, saatuaan ensin tietää, että olin joskus harrastanut valokuvausta. Näin tulin uskoon ja kerron siitä mielelläni myös muille. Kiitos, että pyysit minua kertomaan siitä tänään.” 

  Hän kertoi, ettei ollut aikaisemmin ollut kiinnostunut uskonasioista, koska kukaan ei ollut kertonut hänelle, mitä se todella merkitsee ja nyt hän tietää mitä se todella merkitsee! Se merkitsee armoa ja ikuista elämää!

  Kaikki junavaunussa olleet kuuntelivat ihmetellen Eeron todistusta, eikä kukaan sanonut hänelle sanaakaan. Saavuttuamme Hesan rautatieasemalle, astuimme Mikon kanssa ulos. Miko ensin ja kun astuin hänen jälkeensä, tunsin yliluonnollisen voimakentän ikään kuin pyörivän pääni ympärillä. Ihmettelin, että mitä se merkitsee? Silloin kuulin Mikon kysyvän: ”Leif, tarvitsetko asuntoa?” Vastasin heti: ”Tarvitsen ja minä otan sen.”  Miko kysyi ihmetellen: ”Miten voit sanoa noin, vaikket ole edes nähnyt tätä asuntoa?”

  Sanoin hänelle: ”Siksi, että tiedän sen tulevan Herralta.” Sen sanottuani vasta tajusin, mitä oli tapahtunut ja aloin ajatella, että millainen tuo Miko oikein on ja miten hän voi tarjota minulle, liki tuntemattomalle, asuntoa?  Miko ei nimittäin tiennyt minun tarvitsevan asuntoa. Minulla on tapana pitää tällaiset rukoukset salaisuutena ja vain taivaallisen Isäni ja minun välisinä ilman, että kerron niistä muille mitään. Poikkesin Mikon ehdottamalle asunnolle sinä iltana ja havaitsin sen olevan juuri sellainen, mitä olin rukoillutkin! Kaikki pyytämäni 7 kohtaa täyttyivät. Meillä on todella rukouksia kuuleva ISÄ!

  Asunto sijaitsi Tennispalatsia vastapäätä, Pohjoisen Rautatienkatu 17. Se oli Hesan Vapaakirkon omistama ja Wycliffe Raamatunkääntäjille varattu iso 3 h + k + kph. Meitä asui siinä kaikkiaan 7 nuorta miestä 3:sta eri srk:sta. Sain oman kalustetun pienehkön huoneen, jonka vuokra oli vain 100 mk/kk. Sain muuttaa siihen heti seuraavan kuun alussa ja saimme asua siinä 9 kk ajan. 

  Sinä aikana, vuonna 1972, tapahtui elämässäni kymmenittäin suuria ihmeitä. Niihin vaikutti se kristillinen veljesyhteys noiden, hieman minua kauemmin uskossa olleiden rakkaiden veljien taholta. Kuten kerroin, asui meitä siinä 7 nuorta uskovaa miestä, joista 5 kuului Hesan Vapaakirkkoon, yksi Hesan Siionseurakuntaan ja minä Hesan Jeesus-liikkeeseen. Aluksi meitä oli 5 ja myöhemmin siihen muutti 2 lisää. En kerro heidän nimiään ilman lupaa. Käytän heistä peitenimiä, kuten useimmista edellä mainituistakin.

  Vaaleatukkainen ja punapartainen Kari oli meistä vanhin. Miko on myös peitenimi. Hän oli hyvä soittamaan kitaraa. Nuorin, Asko oli pojan veijari, josta me kaikki erityisesti pidimme. Hän ui kylpyammeessa sukelluslasien ja snorkkelin kanssa muiden jonottaessa vessaan. Tuomo oli entinen huumeiden käyttäjä, joka seurusteli erään brittikaunottaren kanssa. Risto oli DI, joka muutti asuntoon vasta kuukausien päästä. Ville opiskeli Otaniemessä ja hän valmistui DI:ksi hieman myöhemmin. Hän kuului Helluntaiseurakuntaan.

  Olin tutustunut Strömbergillä kahteen mukavaan rouvaan, nimeltään Heli ja Seija. He olivat raikkaasti uskossa. Heli hoiti lennätintä ja Seijakin työskenteli konttorissa. Heli kuului Saalemiin ja Seija Hesan Filadelfia-srk:an. Sain heiltä lainaksi Mc Intoshin 5 Mooseksen kirjan selitysteokset. Niihin aikoihin opin tuntemaan erään Reijon, joka oli käynyt vuotta myöhemmin Strömbergin Konepajakoulun ja valmistunut sähköasentajaksi. Hän oli tullut uskoon ja ehdotti, että kävisin hänen kanssaan Hesan Siionseurakunnassa.

USKOVIEN UPOTUSKASTEELLE MENO

  Edellä kerroin luvussa 4 saamastani uninäystä, koskien sitä kuinka valtavan kokoinen Yeshuan käsi ojentui taivaasta, vei minut kristallivirtaan ja näytti, että tulen saamaan Pyhän Hengen. Sen jälkeen olin lukenut koko Raamatun läpi ja havainnut, että luterilainen kirkko opettaa ihan erilaista upotuskastetta kuin Adonai Yeshuan valitsemat apostolit Uuden Liiton Kirjoitusten kohdassa Apostolien teot.

  Sen mukaan ihmisen pitää tulla ensin uskoon, tehdä parannus elämässään ja tunnustaa että hän uskoo ristille kuolleeseen ja ylösnousseeseen Vapahtajaamme Yehowah Elohimin Ainosyntyiseen Poikaan, jonka nimi on Yeshua HaMashiach. Noita hebrealaisia nimiä on alussa käytetty, mutta myöhemmin ne on korvattu ihmisten keksimillä muilla erisnimillä.

  Mentyäni myöhemmin erään kerran yksinäni Siionseurakuntaan, oli siellä uskovien kastetilaisuus. Paimen, Vilho Soininen, luki ne kohdat Apostolien teoista, jotka itsekin olin lukenut ja kertoi syyt siihen miksi he kastavat sillä tavoin. Pyysin kesken kokousta puheenvuoron ja sain. Kysyin Vilholta: ”Saanko minäkin tulla nyt kasteelle, sillä olen lukenut juuri tänään nuo kohdat kotonani ja tullut siihen tulokseen, että juuri niin pitää uskovat kastaa upotuskasteella?” 

  Vilho tajusi heti tilanteeni ja sanoi: ”Saat toki, jos tunnustat ennen kastetta suullasi uskosi Jeesukseen Kristukseen.” Lisäksi hän sanoi eräälle naiselle: ”Nouda toimiston vaatekaapista nuorukaiselle sopivan kokoinen valkoinen kastepuku.” Sain kasteen sinä iltana kun ensin todistin uskovani Jeesukseen Kristukseen Jumalan ainosyntyisenä Poikana, omana Herranani ja Vapahtajanani. Kastajana toimi savolainen Mauri Pulkkinen. Samuel piti puheen kastetilaisuuden jälkeen sanoen: ”Teille nyt kastetut, odottakaa Pyhän Hengen lahjaa, sillä Hän tulee ja täyttää teidät jakeen Apt. 2:39 lupauksen mukaisesti pian tämän illan jälkeen.” Minut kastettiin 24.7.1972.

ERÄS ENNEUNI JA PYHÄLLÄ HENGELLÄ TÄYTTYMINEN

  Eräs sinä iltana kasteella käynyt iäkkäämpi nainen kertoi saaneensa vajaa viikko myöhemmin herätä siihen, että täyttyi Pyhällä Hengellä ja alkoi puhua vierain kielin. Tuo armolahja jäi hänelle pysyväksi. Myös minä janosin kokea samaa ja sanoin sydämen rukouksessa Herralle: ”Tahdon koko sydämestäni saada täyttyä Pyhällä Hengellä. Uskoni ei riitä, että se voisi tapahtua tämän kuun aikana, mutta uskon sen voivan tapahtua ensi kuun, elokuun aikana.”

  Tuon ihmeellisen lupauksen täyttymistä odotellessani kävin yhdessä Helin ja hänen miehensä Matin kanssa Kustaankartanon Vanhainkodin E-Talossa, joka oli vanhojen naisten talo Oulunkylässä, Hesassa. Pidimme siellä torstai-iltaisin iltahartauden. Heli ja Matti osasivat soittaa kitaraa ja laulaa kauniita hengellisiä lauluja, joita olimme yhdessä etukäteen opetelleet heidän luonaan. Elokuun viimeisenä päivä eli 31.8. oli torstai, enkä ollut vielä saanut täyttyä Pyhällä Hengellä. Kun olimme pitämässä iltahartautta, tapahtui seuraavaa:

  Eräs tuttu harras uskovainen nainen oli rauhaton koko hartauden ajan. Hän viittasi kädellään hartaustilaisuuden lopussa. Heli kysyi, että mikä hätänä. Nainen kysyi, että saisiko hän nyt kertoi yöllä näkemänsä unen? Heli sanoi: ”Saat toki, sillä Raamatussa sanotaan, että kun te kokoonnutte yhteen, on teillä jokaisella jotakin annettavaa, kenellä uni, kenellä ilmestys jne.” Nainen alkoi kertoa näkemäänsä unta. Se käsitteli Jeesuksen toista tulemusta seuraavasti:

  Olin unessa nuorena, noin 5-vuotiaana tyttönä, kävelemässä kesällä kohti isoa hiekkarantaa. Aurinko paistoi ja kun saavuin rannalle, näin siellä valtavan suuren ihmisjoukon, joka oli puettuna siisteihin kesäasusteisiin. He kaikki seisoivat hiljaa paikoillaan sanomatta sanaakaan ja katselivat itään päin ikään kuin odottaen jotain tapahtuvaksi. Ihmettelin, että mitä he odottavat? Silloin enkeli tuli luokseni ja sanoi: ”He odottavat Jeesusta, joka tulee pian noutamaan heidät taivaan kotiin.” Ajattelin, että voi miten hieno asia, sillä en tiennyt että noin moni odottaa häntä! Väkeä oli rannalla silmänkantamattomiin!

  Jatkoin iloiten samaa polkua eteenpäin ja se vei suurelle niitylle. Niityn keskellä oli valtavan suuri tammi. Astuin polulta kauemmaksi niitylle syrjään nähdäkseni paremmin tammen. Kun katsoin sitä, näin silloin kauhukseni valtavan suuren kyykäärmeen olevan kiertyneenä sen rungon ympärille tyvestä aina latvaan asti. Ajattelin, kunpa se ei tajuaisi mennä tuonne läheiselle hiekkarannalle, missä on tuo valtavan suuri ihmisjoukko. Juuri silloin käärme laskeutui puusta ja lähti pää koholla määrätietoisesti kiemurrellen kohti meren hiekkarantaa.

  Tuo oli naisen uni ja tunsin sydämessäni oikein kylmät väreet ja että se oli varoitukseksi myös minulle! Kävin tapani mukaan tuon hartaustilaisuuden jälkeen torstaisin myös Hesan Vartiokylän Jeesustalolla, Veikko ja Lahja Hurstin kokouksissa. Ollessani bussilla menossa sinne, rukoilin sydämessäni sanoen:
  ”Voi rakas Vapahtajani. Olen hartaasti odottanut Pyhää Henkeä ja nyt on jo elokuun viimeinen päivä. Ethän petä lupaustasi ja vastaathan rukoukseeni, jossa pyysin tätä kokemusta viimeistään tänään? Tuosta unesta ymmärrän, että minä tarvitsen todella Pyhää Henkeä puolustamaan minua sitä isoa ja pahaa kyykäärmettä vastaan. Salli minun saada Pyhä Henki tänä iltana.”

  Saavuttuani Jeesustalolle, näin että siellä oli paljon väkeä koolla ja ainakin 10 henkilöä, joita en ollut aiemmin siellä nähnyt, vaikka olin käynyt siellä lähes päivittäin muutaman viikon ajan. Kun avasin ulko-oven, tunsin ikään kuin olisin tullut rauhan ilmapiiriin. Veikko Hursti sanoi minut tervetulleeksi ja pyysi minua kertomaan jotakin yhteiseksi rakentumiseksemme. Kerroin tuon naisen näkemän unen. Eräs tuntematon mies sanoi: ”Tutkin Hengessä tuota kertomustasi ja huomasin, ettet puhunut Pyhässä Hengessä.” Vastasin: ”En voinutkaan puhua sillä tavoin, sillä odotan vielä häntä tulevaksi.”

  Silloin Veikko kertoi minulle suuren ilosanoman. Alkuviikolla, kun he olivat olleet polvirukouksissa Lahjan kanssa, oli Herran enkeli ilmestynyt Lahjalle ja näyttänyt hänelle ilmestyksessä 10 eri henkilön kasvot ja niiden alla olevat nimet. Enkeli sanoi Lahjalle: ”Kutsukaa nuo henkilöt tulemaan ensi torstai-iltana Jeesustalolle, sillä silloin Herra tulee täyttämään monet Pyhän Hengen lahjaa odottavat Pyhällä Hengellä.” Veikko sanoi: ”Kaikki nuo henkilöt ovat nyt täällä ja nyt on aika alkaa rukoilla sinullekin Pyhän Hengen täyteyttä.”

  Kaksi henkilöä tuli viereeni toinen toiselle puolelle ja toinen toiselle puolelle. He laskivat kätensä päälleni ja pyysivät minua kiittämään Pyhästä Hengestä. Jonkin aikaa kiitettyäni kuulin jonkin äänen sanovan: ”Et sinä ole vielä niin puhdas, että saisit Pyhän Hengen.” Tajusin sen Paholaisen ääneksi ja sanoin hiljaa sydämessäni: ”Nytpä puhdistaudun uskon kautta Jeesuksen veressä.” Hän vastasi: ”Et ole vieläkään puhdas.” Silloin sanoin: ”Minä sukellan uskon kautta Jeesuksen vereen ja nyt sinä Paholainen vaikenet. Olen puhdas nyt.” 

  Silloin hän vaikeni ja minä täytyin Pyhällä Hengellä ja aloin puhua kielillä.
Paholainen yritti loppuun asti estää minua täyttymästä Pyhällä Hengellä! Samana iltana täyttyi myös kaksi muuta nuorukaista Pyhällä Hengellä!

  Eräs profeetta profetoi sinä iltana minulle, että sain vierain kielin puhumisen lahjan lisäksi profetoimisen lahjan ja lahjan tehdä voimallisia tekoja. Kyseessä oli naisprofeetta nimeltä Anni Kanerva, jota Adonai käytti ainakin kolmesti myöhemmin profetoimaan minun elämääni liittyvistä tärkeistä tapahtumista, jotka kaikki myös ovat toteutuneet. Anni on jo saanut siirtyä ikuisuuteen. RIP.

  Rukoilin sinä iltana kauan vierain kielin, jotta henkeni vahvistuisi, sillä olin vastasyntynyt hengelliseksi vauvaksi Yehowah Elohimin suureen perheeseen. Tuo rukous oli todella erittäin tarpeen, sillä seuraava päivänä Paholainen yritti tuhota minut hengellisesti! Siksi kehotan kaikkia uskovia rukoilemaan juuri Pyhällä Hengellä täyttyneiden puolesta, sillä jos se lyödään laimin, voi tapahtua suuria hengellisiä haaksirikkoja ja nuo hengelliset vauvat voivat päätyä mielisairaaloihin, suljetuille osastoille. Tunnen eräitä esimerkkejä!

PAHOLAINEN YRITTI TUHOTA MINUT!

  Menin seuraavana päivänä, perjantaina töihin Elektroniikkapiirtämöön. Olin jo saanut valmiiksi 20 eri versiota prosessitietokoneen datakorttien kehyksille ja laatinut niistä osa- ja kokoonpanokuvat osaluetteloineen. Aloin tarkastaa niitä yksitellen ennen kuin tilaisin niiden perusteella prototyypit. Ollessani työhön uppoutuneena, käänsin Hengen kehotuksesta katseeni välioven suuntaan. Ovi avautui itsestään ja näin miehen valkoisessa asussa kävelevän minua kohti kuin näkymätöntä tasoa pitkin, joka oli noin 0,5 m ilmassa. Hänellä oli pitkäliepeinen valkoinen vaate yllään ja hän tuli luokseni.

  Kun hän oli vieressäni, hänen viittansa liepeet kietoutuivat ympärilleni. Kun olin kokonaan viitan sisällä, kuulin hänen sanovan: ”Leif, tänään tulee sinun luoksesi kaksi miestä. Toinen tulee sinun oikealle puolellesi. Siunaa häntä ja rukoile hänen puolestaan. Mutta toinen tulee sinun vasemmalle puolellesi. Älä ole missään tekemisissä hänen kanssaan!” Sen sanottuaan hänen viittansa liepeet irtautuivat ympäriltäni ja hän lähti pois samaa tietä. Jälleen väliovi avautui hänen edessään itsestään, vaikkei siinä ollut sellaista mekanismia.

  Olin ihmeissäni ja ajattelin, että onpas tämä Hengessä eläminen jännittävää!

  Syvennyin pian taas työhöni sinä aamupäivänä. Hetkisen kuluttua näkymätön käsi hipaisi minua olkapäähän. Sitten kuulin äänen sanovan: ”Hän, joka tulee oikealle puolellesi, on jo tulossa. Siunaa häntä ja rukoile hänen puolestaan.” Heti sen jälkeen väliovi avautui ja esimieheni Esko Niemi tuli luokseni. Hän tuli aivan oikealle puolelleni ja kysyi: ”Leif, mitä kuuluu?” Vastasin: ”Kiitos hyvää.” Kerroin tarkastavani kaikki ne kuvat ja osaluettelot ennen kuin tilaan sinä päivänä tai heti maanantaina niiden perusteella prototyypit. 

  Hänen kätensä hipaisi olkapäätäni ja samalla minusta virtasi valtava voima häneen niin että hän säpsähti. Samalla siunasin häntä hiljaa sydämessäni ja rukoilin hänen puolestaan. Sitten hän katsoi kelloaan ja kiirehti pois kokoukseen.

  Esko poistui lähes juosten kokoukseen, jonka hän oli unohtanut. Hän ei ollut käynyt luonani noin kuukauteen, sillä hän luotti minuun. Ajattelin, että oikein on Herra valinnut, sillä Esko ei koskaan kironnut eikä moittinut alaisiaan, vaikka osa meistä oli aika laiskoja ja huolimattomia. Sen sijaan hän korjasi muiden virheet ja teki pitkiä työpäiviä. Hänellä oli myös pari pientä lasta, joten hän jos kuka tarvitsi siunausta. Rukoilin mielelläni hänen puolestaan!

  Sinä perjantaina tuli lounastauko. Kun menin ruokalaan, niin en mennyt kenenkään viereen istumaan, etten itse järjestäisi tilannetta siten, että joku olisi vasemmalla puolellani. Ihme kyllä sain istua aivan yksin, mikä oli tosi harvinaista, sillä ruokalassa kävi paljon tuttuja, kivoja työkavereitani! Kun palasin lounaan jälkeen työhöni ja ehdin työskennellä noin 2 h, tunsin taas näkymättömän käden hipaisevan olkapäätäni. Samalla kuulin äänen sanovan: ”Leif, hän, joka tulee sinun vasemmalle puolellesi, on jo tulossa. Älä ole enää missään tekemisissä hänen kanssaan!”

  Samalla sama väliovi avautui ja paras kaverini, josta olen jo edellä käyttänyt peitenimeä Keijo Koskinen, tuli luokseni. Olin ylen hämmästynyt, sillä hän oli juuri se mies, joka oli valmistunut minua vuotta aiemmin Tekusta ja joka oli antanut minulle ne arvokkaat laboraatiotyöprujut ilmaiseksi! Hän tuli heti puolittain vasemmalle puolelleni ja tervehti minua. 

  Silloin rukoilin hiljaa sydämessäni: ”Rakas Vapahtajani, jos todella tarkoitat häntä, niin anna hänen tulla ihan vasemmalle puolelleni.” Samassa Keijo siirtyi niin selvästi vasemmalle puolelleni kuin mahdollista ja kysyi: ”Onko tämä seinälläsi oleva uusin puhelinluettelo?” Siitä tiesin Herran tarkoittaneen juuri Keijoa ja vastasin: ”On.” Päätin puhua hänen kanssaan mahdollisimman vähän.

  Hän toi tullessaan erään ”Kirkko ja Kaupunki” lehden ja sanoi: ”Leif, tässä on nyt selvästi kerrottu se, että Neuvostoliitossa on täysi uskonnonvapaus eikä Raamatuista ole pulaa. Ne kaksi naista, jotka tulivat samana iltana kun sinä vierailut luonani, puhuivat potaskaa väittäessään, että Neuvostoliitossa olisi kristityillä vaikeat oltavat ja suuri pula Raamatuista. Lue tästä ja näe itse!” Siis tuollaista valheellista viestiä Keijo toi minulle! Sanoin hänelle: ”Anna lehti minulle. Voin lukea sen myöhemmin. Nyt en ehdi jutella kanssasi, sillä olen luvannut esimiehelleni yrittää saada tämän suunnittelutyöni valmiiksi pian.”

  Keijo yritti monin tavoin synnyttää keskustelua, mutta sanoin: ”Anteeksi nyt vaan, mutta en ehdi tänään jutella kanssasi.” Hän suuttui ja sanoi: ”Oletko sinä sairas, vai miksi et tahdo jutella?” En vastannut mitään. Kuulin erään äänen sanovan: ”Älä ole missään tekemisissä hänen kanssaan. Kiroa hänet!” Tuo ei ollut saman olennon ääni, jonka olin kuullut aiemmin ja siksi vastasin hiljaa ajatuksissani äänelle: ”Minä en kiroa ketään, sillä kirjoitettu on ’Siunatkaa älkääkä kirotko’. Jos sinä tahdot kirota hänet, niin oma on asiasi.” Samassa Keijo lähti pois luotani ja tunsin hirveän pahan olennon läsnäolon. Se oli tullut Keijon mukana ja alkoi kirota ja haukkua minua ylen hirmuisin sanoin! 

  Sen puheessa oli valtava voima ja auktoriteetti, kuten joillakin kapiaisilla intissä. Samalla paljastui, että hän oli Paholainen, joka yritti matkia Herran ääntä. Hän alkoi karjua korvieni kuullen ja hokea: ”Kiroa Pyhä Henki!” Vastasin: ”Sitä ainakaan en tee, sillä sellaista syntiä ei saa ikinä anteeksi.” Hän vain jatkoi samaa painostusta, korottaen ääntään: ”Kiroa Pyhä Henki!” Aloin tuntea voimattomuutta ja pelkäsin kaatuvani työpöytäni ääreen. Rukoilin sydämessäni: ”Auta rakas Jeesus, sillä pelkään että pian pyörryn!” Kuulin tutun äänen sanovan: ”Leif, mene heti vessaan, sulje ovi, kumarru lattialle ja ala kiittää Jeesuksen veren voimasta!” Se ohje tuli Pyhältä Hengeltä.

  Tein niin. Kävelin horjuen vessaan, lukitsin oven perässäni ja kuulin koko ajan Paholaisen huutavan korviini samaa lausetta: ”Kiroa Pyhä Henki!” Menin polvilleni lattialle ja aloin kiittää Jeesuksen veren voimasta. Sen seurauksena näin valkoisen käden tarttuvan Paholaisesta kiinni ja paiskaavan hänet kuin saastan kaaressa kauas pois. Jopa siinä vaiheessa, kun hänet heitettiin pois, hän vielä huusi sitä samaa: ”Kiroa Pyhä Henki!”, kunnes lensi niin etäälle, etten enää kuullut hänen ääntään. Olin aivan läpimärkänä tuskan hiestä. Jatkoin Jeesuksen veren voiman ylistämistä, kunnes voimani palasivat.

  Palatessani työpöytäni ääreen ymmärsin, ettei Herra suinkaan turhaan ollut varoittanut minua Keijosta. Olimme näet suunnitelleet yhteisen Teknikko Toimiston perustamista, mikä ei ollut lainkaan Herran suunnitelma minulle! Hautasin samalla koko suunnitelman ja päätin karttaa Keijoa muutenkin, koska Yeshua oli niin konkreettisesti varoittanut minua hänestä. Muistin, miten Keijo aiemmin kertoili härskejä pornovitsejä ja nauroi itse niille, iso vatsa hytkyen. Minua ne eivät naurattaneet, vaan tunsin oloni vaivautuneeksi.

  Jos olisin totellut Paholaisen käskyä ja kironnut Keijon ja Pyhän Hengen, niin minusta olisi tullut hengellisesti tuhottu ruumis, ja olisin joutunut Paholaisen orjaksi. Moni lukija voi ihmetellä tätä, mutta Raamattu opettaa selvästi, että jos joku sanoo sanankin Pyhää Henkeä vastaan, on hän vikapää ikuiseen syntiin, eikä tule koskaan saamaan sitä anteeksi! Siinä toteutui se, mitä olin nähnyt ilmestyksessä 7 vuotta aikaisemmin. Kts. kuvasarjaa luvussa 4.

  Ellei Adonai Yeshua olisi auttanut minua, olisin tuhoutunut. Paholainen on yrittänyt tuhota minut useita kertoja myöhemminkin, mutta olen sydämestäni kiitollinen rakkaalle Vapahtajalleni ja Pyhälle Hengelle, jotka ovat auttaneet minua tähän asti ja uskon heidän myös jatkossa auttavan minua, sillä tahdon vaeltaa valkeudessa loppuun asti, mitä sitten tulevaisuus tuokaan tullessaan! 

  Olin töissä Strömbergillä vain 12.1.1973 saakka. Irtisanouduin sieltä ja luovuin samalla inhimillisesti ajatellen varmasta toimeentulosta ja minulle oli luvattu edullinen kerrostaloasunto Strömbergin valmistumassa olevista taloista Pitäjänmäen Reimarlassa. Strömberg olisi taannut asuntolainan ja työmatka olisi ollut vain sopivan mittainen kävelymatka. Tein tuon päätöksen siksi, että koin sen Pyhän Hengen johdatukseksi. Hän muistutti minua unesta, jonka olin nähnyt alettuani työni Tekun jälkeen Elektroniikkapiirtämössä.
  

VAROITTAVA UNI RIKKAUDEN VIETTELYKSISTÄ

  Olin unessa lapsuusmaisemissa Lohjalla. Oli kesä ja vein kahlaamalla upouuden hopean värisen katiskan Ojamon hiekkarannan vasemmalle puolelle liki kaislikkoa. Menin kokemaan sitä seuraavana päivänä. Nuori Paula siskoni odotti rannalla nähdäkseen oliko siinä kaloja. Uni oli erittäin selkeä ja näkemäni värit olivat täydellisiä. Tultuani katiskan luo näin sen muuttuneen ruskeaksi, ikään kuin ihmisen nahasta tehdyksi katiskaksi. Näin etäältä, että sen sisällä kiilteli oudosti ja kun nostin sen ilmaan, näin siinä valtavan määrän hopeamarkkoja! Huusin unessa Paulalle: ”Hei Paula, tämä katiska on muuttunut ikään kuin ihmisen nahasta tehdyksi ja siinä on valtavasti upouusia hopeamarkkoja!”

  Paulakin ihmetteli, että miten se on mahdollista? Otin kasan rahoja oikeaan kouraani ja silloin huomasin oikean käteni hitaasti katoavan sormenpäistä alkaen olkapäähän asti. Kun sitten pudotin rahat oikeasta kourastani, niin käteni palautui hitaasti olkapäästä aivan sormenpäihin asti. Olin ihmeissäni! Kerroin siitä Paulalle, joka myös ihmetteli sitä. Sitten otin kasan niitä rahoja vasempaan kouraani. Silloin tapahtui niin, että vasen käteni katosi hitaasti sormenpäistä alkaen olkapäähän asti. Taas pudotin rahat kourastani ja heti sen jälkeen vasen käteni palautui olkapäästä alkaen sormenpäihin asti.

  Herättyäni muistin tarkalleen unen ja jo entuudestaan tiesin värielokuvan kaltaisilla unillani olevan aina tärkeä merkitys. Minun oli helppo tulkita tämä uni. Olinhan juuri valmistunut ammattiini ja olin saanut hyvän työpaikan. Minulle oli tarjottu edullinen omistusasuntokin. Jos olisin tarttunut syöttiin, en olisi kyennyt täyttämään Yehowah Elohimille 12-vuotiaana antamaani lupausta tukea evankelioimistyötä, koska palkkani olisi mennyt vuosien ajan asuntolainan maksuun. Unessa ruskea katiska, joka oli ikään kuin ihmisen nahasta tehty, olin minä itse. Ne upouudet kiiltävät hopeamarkat olivat niitä rikkauksia, joita olisin vakinaisessa työssäni kyennyt hankkimaan.

  Se, että käteni katosivat vuorollaan ottaessani markat kouraani, tarkoitti sitä, että jos ryhdyn keräämään itselleni maallisia rikkauksia, niin minua kohtaisi suuri onnettomuus. Mutta jos luopuisin rahoista, merkitsisi se sitä, ettei minua suuri onnettomuus kohtaisi. Tiesin millaisesta onnettomuudesta olisi ollut kyse. Adonai Yeshua opetti siitä seuraavasti: Matt. 6:19-21 ja 24. 

”19. Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste turmelevat ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. 20. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. 21. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi…24. Ei kukaan voi palvella kahta herraa. Hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Elohimia ja Mammonaa.” 

  Mammona,  eli rahan- tai rikkaudenhimo, on yksi petollisimmista pimeyden henkivalloista!