~ LUKU 15 ~
GÖTEBORGISSA
VUOSINA 1985 - 90
Työpaikan valintaprosessi
Sain 20:en työpaikkahakemukseeni 2 pyyntöä tulla työhaastatteluun.
Toinen niistä oli Tukholman lähistöllä ja toinen Göteborgissa. Kävin molemmissa
ja totesin, kuten edellä kerroin, että ne olivat Konsulttitoimistoja, jotka
välittävät suunnittelijoita eri firmoihin. Kummassakin minulle tarjottiin ihan
samaa, hyvää palkkaa ja jatkuvaa palkallista ammatin täydennyskoulutusta, jopa
ilmaista asuntoa kuukausiksi voidakseni asettua paikkakunnalle, joten minun oli
erittäin vaikea tehdä valinta.
Tein vertailevan arvoanalyysin niistä, koska minulle tarjottiin niitä molempia ja täysin samanlaisin eduin. Myös arvoanalyysissä kumpikin sai 5 plussaa ja 5 miinusta. Järjellä ajatellen en tiennyt, kumman valitsisin. Rukoilin johdatusta ja sitten muistelin työhönottohaastatteluja kokonaisuutena.
Tein vertailevan arvoanalyysin niistä, koska minulle tarjottiin niitä molempia ja täysin samanlaisin eduin. Myös arvoanalyysissä kumpikin sai 5 plussaa ja 5 miinusta. Järjellä ajatellen en tiennyt, kumman valitsisin. Rukoilin johdatusta ja sitten muistelin työhönottohaastatteluja kokonaisuutena.
Työpaikka liki Tukholmaa
ei herättänyt hengellistä mielenkiintoa, kuin vain sen, että se olisi ollut lähempänä
seurakuntaani ja uskonystäviäni. Göteborgin vierailussa oli kaksi erityisen
positiivista seikkaa. Kun saavuin sinne, oli kevät jo 2 viikkoa pidemmällä,
kuin Tukholmassa ja aurinko lämmitti kivasti. Koin sisimmässäni syvää iloa ja
rauhaa. Tunsin Pyhän Hengen läsnäoloa.
Ennen kuin menin ratikkaan matkatakseni Knipplagatanille, kysyin jo pysäkillä englanniksi eräältä vanhemmalta mieheltä, että missä kohden minun tulee jäädä ratikasta pois. Hän vastasi ystävällisesti matkaavansa hieman edemmäksi kuin kyseinen pysäkki ja lupasi sanoa sitten, kun saavumme ko. paikkaan.
Kun saavuimme ko. pysäkille, hän sanoi minulle, että tässä se on, hymyili ystävällisesti ja taputteli olkapäähäni toivottaen britille hyvää päivänjatkoa(?) Olin hänelle britti pukeutumiseni ja puheeni perusteella.
Ennen kuin menin ratikkaan matkatakseni Knipplagatanille, kysyin jo pysäkillä englanniksi eräältä vanhemmalta mieheltä, että missä kohden minun tulee jäädä ratikasta pois. Hän vastasi ystävällisesti matkaavansa hieman edemmäksi kuin kyseinen pysäkki ja lupasi sanoa sitten, kun saavumme ko. paikkaan.
Kun saavuimme ko. pysäkille, hän sanoi minulle, että tässä se on, hymyili ystävällisesti ja taputteli olkapäähäni toivottaen britille hyvää päivänjatkoa(?) Olin hänelle britti pukeutumiseni ja puheeni perusteella.
Ratkaisevat seikat työpaikan valinnassa
Työhönottohaastattelu
VFK Ab:ssa sujui leppoisasti. Muuan fiksusti pukeutunut keski-ikäinen mies
istui konttorin johtajan tuolilla ja haastatteli minua ja muuan kaunis
tummatukkainen nainen, jota luulin sihteeriksi, kirjoitti muistiin vastauksiani.
Kun se mies sai yllättävän puhelun ja meni toiseen huoneeseen puhumaan, niin
letkautin naiselle: ”Mitä lie olet
kirjoitellut siihen lehtiöösi?”
Nainen vastasi: "Jos se häiritsee sinua, niin voin kyllä poistua.”
Vastasin hänelle: ”Istu ihan rauhassa vaan, sillä pitäähän sinunkin jotain
tehdä leipäsi eteen”. Sen kuultuaan nainen hymyili kauniisti. Juuri
silloin näin ikään kuin Pyhässä Hengessä arvoituksen tavoin ilmestyksen tuosta
naisesta ja kuulin Herran sanovan: ”Hän
on minun valittuni ja rakkaani. Tulet vielä todistamaan hänelle minusta.” Se toteutuikin
ja palaan siihen myöhemmin.
Valitsin VFK Ab:n
Kun olin tehnyt
valinnan, kysyin Herralta muistojaetta. Sain seuraavan: ”Ei ole meillä täällä pysyväistä
kotikaupunkia, vaan me etsimme tulevaa.” Koin miten Pyhä Henki
laskeutui ylleni ja iloitsin tietäessäni tuon valintani olleen Herralle mieleen!
Hyvästelin ystäväni seurakunnassa ja sanoin irti vuokra-asuntoni Huddingessa.
Saavuttuani VFK AB:hen *) Göteborgissa, minut otettiin hyvin ystävällisesti vastaan. Nainen, jota olin luullut sihteeriksi, olikin tuon Konsulttitoimiston johtajatar! Minulle annettiin yksiö käyttöön 6 kk:n ajaksi Gropegårdsgatanin poikamieshotellista. Firma sitoutui maksamaan vuokrat siltä ajalta ja minun tuli sinä aikana etsiä ja löytää pysyvä asunto kaupungista.
Löysin senkin hieman myöhemmin rukoillen, sillä eräs fiksu suomalainen iäkkäämpi leskirouva vuokrasi oman asuntonsa minulle määräajaksi Angeredista, Fänkålsgatanilta, noin 14 km Göteborgin keskustasta pohjois-koilliseen.
*) VFK Ab = Västra Frölunda Konsult Ab. Se vastasi täysin suomalaista Insinööritoimistoa. Kaikki sen palveluksessa olevat konsultit olivat kuten Suomessakin, joko opistoinsinöörejä tai DI-tason insinöörejä. Saamaani käyntikorttiin kirjoitettiin titteliksi Civilingenjör (opistoinsinööri).
Saavuttuani VFK AB:hen *) Göteborgissa, minut otettiin hyvin ystävällisesti vastaan. Nainen, jota olin luullut sihteeriksi, olikin tuon Konsulttitoimiston johtajatar! Minulle annettiin yksiö käyttöön 6 kk:n ajaksi Gropegårdsgatanin poikamieshotellista. Firma sitoutui maksamaan vuokrat siltä ajalta ja minun tuli sinä aikana etsiä ja löytää pysyvä asunto kaupungista.
Löysin senkin hieman myöhemmin rukoillen, sillä eräs fiksu suomalainen iäkkäämpi leskirouva vuokrasi oman asuntonsa minulle määräajaksi Angeredista, Fänkålsgatanilta, noin 14 km Göteborgin keskustasta pohjois-koilliseen.
*) VFK Ab = Västra Frölunda Konsult Ab. Se vastasi täysin suomalaista Insinööritoimistoa. Kaikki sen palveluksessa olevat konsultit olivat kuten Suomessakin, joko opistoinsinöörejä tai DI-tason insinöörejä. Saamaani käyntikorttiin kirjoitettiin titteliksi Civilingenjör (opistoinsinööri).
Muisto ajalta, jolloin asuin Göteborgin Rambergissä
Kyseessä oli
poikamieshotelli Gropegårdsgatanin varrella. Asuin siinä ensimmäiset 2 kk ja
opin tuntemaan samassa asuntolassa asuvan erään suomalaisen työttömän miehen,
peitenimeltään Pentti. Hän kävi samassa teetuvassa kerran viikossa, kuin
minäkin. Kun häntä ei ollut näkynyt siellä kolmeen viikkoon, niin menin
kysymään häneltä kuulumisia.
Hän kutsui minut huoneeseensa ja sanoi, ettei ollut kyennyt kävelemään askeltakaan kahteen viikkoon ilman, että hänen oikea jalkansa olisi ollut erittäin kipeä.
Tunsin Pentin ja tiesin hänen onnettoman elämänsä ja sen, että hän oli perin yksinäinen mies, joka oli muuttanut alun perin Pohjois-Suomesta Göteborgiin tarkoituksena työskennellä Volvolla. Hän ei kyennyt työskentelemään, koska oli jatkuvasti sairaalloinen ja kooltaan kitukasvuinen. Siksi hänet siirrettiin lopullisesti sairaseläkkeelle jo noin 45-vuotiaana.
Hän kutsui minut huoneeseensa ja sanoi, ettei ollut kyennyt kävelemään askeltakaan kahteen viikkoon ilman, että hänen oikea jalkansa olisi ollut erittäin kipeä.
Tunsin Pentin ja tiesin hänen onnettoman elämänsä ja sen, että hän oli perin yksinäinen mies, joka oli muuttanut alun perin Pohjois-Suomesta Göteborgiin tarkoituksena työskennellä Volvolla. Hän ei kyennyt työskentelemään, koska oli jatkuvasti sairaalloinen ja kooltaan kitukasvuinen. Siksi hänet siirrettiin lopullisesti sairaseläkkeelle jo noin 45-vuotiaana.
Kysyin Pentiltä, että
voinko rukoilla hänen jalkansa paranemisen puolesta. Hän suostui siihen.
Rukoilin ensin hiljaa sydämessäni ja kun koin Pyhän Hengen vuodattavan
rakkauden voiman sisimpääni, laskin käteni hänen sairaan jalkansa päälle ja
sanoin sille:
”Jeesuksen Kristuksen nimessä minä sanon sinulle sairaus ja kipu, joka olet vaivannut tätä jalkaa: ’Lähde siitä tällä hetkellä, äläkä enää takaisin tule!’ ”. Niihin aikoihin sain edellä mainitun asunnon Angeredista ja unohdin tuon tapauksen, mikä tapahtui vuonna 1985.
Myöhemmin, vuonna 1995 asuessani Turussa, sain puhelun samalta Pentiltä. Hän kertoi asuneensa Göteborgin jälkeen Eskilstunassa ja on nyt aikeissa muuttaa Turkuun ja niin hän kohta tekikin. Heti puhelun alussa hän kertoi, miten oli parantunut kipeästä jalastaan juuri sinä iltana, kun olin rukoillut hänen puolestaan siellä Gropegårdsgatanin poikamieshotellissa. Olin jo silloin unohtanut sen. Palaan nyt takaisin tapahtumiin Göteborgissa vuonna 1985.
”Jeesuksen Kristuksen nimessä minä sanon sinulle sairaus ja kipu, joka olet vaivannut tätä jalkaa: ’Lähde siitä tällä hetkellä, äläkä enää takaisin tule!’ ”. Niihin aikoihin sain edellä mainitun asunnon Angeredista ja unohdin tuon tapauksen, mikä tapahtui vuonna 1985.
Myöhemmin, vuonna 1995 asuessani Turussa, sain puhelun samalta Pentiltä. Hän kertoi asuneensa Göteborgin jälkeen Eskilstunassa ja on nyt aikeissa muuttaa Turkuun ja niin hän kohta tekikin. Heti puhelun alussa hän kertoi, miten oli parantunut kipeästä jalastaan juuri sinä iltana, kun olin rukoillut hänen puolestaan siellä Gropegårdsgatanin poikamieshotellissa. Olin jo silloin unohtanut sen. Palaan nyt takaisin tapahtumiin Göteborgissa vuonna 1985.
Kaupungin esittelyä
Konsulttitoimiston
johtajaksi luulemani mies, peitenimi Stig, vei minut siihen poikamieshotelliin
1.5.1985 ja sanoi, ettei minun tarvitse ryhtyä konttorissa töihin vielä, vaan
saan viettää vapaata koko sen kuukauden ajan ja tutustua rauhassa kaupunkiin!
Hän vei minut autollaan kaupunkikierrokselle alkaen esitellä useita kapakoita.
Kun sanoin olevani raitis ja tunnustava kristitty, niin hän alkoi esitellä lukuisia eri seurakuntia, jopa synagogan! Ihmettelin, että miten hän tuntee kirkot ja kapakat ja kun kysyin sitä, niin hän nauroi ja sanoi toimineensa aiemmin noin 5 vuoden ajan turistioppaana kaupungissa.
Hän esitteli myös suomalaisen helluntaiseurakunnan, jonne sitten meninkin tutustumaan ja liityin siihen vain vuosiksi 1985-87. Kun en kokenut seurakuntaa kodikseni, niin erosin siitä ja kävin muutaman kerran ruotsinkielisessä Smyrnassa, mutta en liittynyt siihen. Siellä kyllä laulettiin osin tuttuja hengellisiä lauluja, sillä sekin oli helluntaiseurakunta.
Näin ennusunen Ruotsin kolmen suurimman kaupungin valtauksesta
Kun sanoin olevani raitis ja tunnustava kristitty, niin hän alkoi esitellä lukuisia eri seurakuntia, jopa synagogan! Ihmettelin, että miten hän tuntee kirkot ja kapakat ja kun kysyin sitä, niin hän nauroi ja sanoi toimineensa aiemmin noin 5 vuoden ajan turistioppaana kaupungissa.
Hän esitteli myös suomalaisen helluntaiseurakunnan, jonne sitten meninkin tutustumaan ja liityin siihen vain vuosiksi 1985-87. Kun en kokenut seurakuntaa kodikseni, niin erosin siitä ja kävin muutaman kerran ruotsinkielisessä Smyrnassa, mutta en liittynyt siihen. Siellä kyllä laulettiin osin tuttuja hengellisiä lauluja, sillä sekin oli helluntaiseurakunta.
Näin ennusunen Ruotsin kolmen suurimman kaupungin valtauksesta
Tämä tapahtui 19.9.1986 asuessani Göteborgin Hisingessä eli kahden
suuren virran muodostaman suiston saaressa olevassa kaupungin vuokra-asunnossa,
jonka sain vuokrattua edullisesti Hällskriftsgatanin varrelta 1.11.1985. Kun
olin jo vuoteessa, kuulin Pyhän Hengen kuiskaavan: ”Leif, et ole pitkään aikaan
palvonut illalla oikein kunnolla Herraa."
Nousin silloin vuoteesta ja palvoin häntä. Sitten nukahdin ja näin unen, ikään kuin värielokuvana. Olin unessa eräässä kristillisessä suurkokouksessa kesäaikaan ja istuin parvekkeella, sisäänpäin avatun ikkunan vieressä, koska oli helleaika.
Nousin silloin vuoteesta ja palvoin häntä. Sitten nukahdin ja näin unen, ikään kuin värielokuvana. Olin unessa eräässä kristillisessä suurkokouksessa kesäaikaan ja istuin parvekkeella, sisäänpäin avatun ikkunan vieressä, koska oli helleaika.
Koska ikkuna oli auki, niin aloin
yhtäkkiä kuulla hyvin voimakasta meteliä, ikään kuin suuren kansanjoukon huutoa
keskikaupungilta (Göteborgista).
Ikkuna oli kaupungin keskustan suuntaan ja katsoin ulos, että mistä syystä ihmiset meluavat(?) Silloin näin ratsastajan kiitävän nopeasti ratsullaan sitä isoa temppeliä kohti, jossa olin. Hevonen oli pikimusta. Se jatkoi nopeasti matkaansa Malmön suuntaan.
Ikkuna oli kaupungin keskustan suuntaan ja katsoin ulos, että mistä syystä ihmiset meluavat(?) Silloin näin ratsastajan kiitävän nopeasti ratsullaan sitä isoa temppeliä kohti, jossa olin. Hevonen oli pikimusta. Se jatkoi nopeasti matkaansa Malmön suuntaan.
Sitten kuuntelin jonkin aikaa sananjulistusta temppelissä, kunnes taas aloin kuulla ikään kuin suuren kansanjoukon huutoa kaupungilta (Göteborgista). Silloin näin toisen ratsastajan kiitävän nopeasti ratsullaan sitä isoa temppeliä kohti, jossa olin. Kuulin äänen sanovan: ”Katso tarkkaan toisen hevosen väri!”
Vaikka se ratsasti hyvin nopeasti ilman että sen kaviot maata koskettivat, niin ehdin nähdä sen värin olevan punaruskea. Sen jälkeen näin paljon väkeä, etenkin vanhuksia, jotka pakenivat nopeasti matkalaukut käsissään länteen joutuen jättämään kaiken muun omaisuuden miehittäjille. He olivat menossa USA:han.
Kysyin eräältä harmaatukkaiselta mieheltä: ”Mitä nyt oikein tapahtuu?” Hän vastasi: ”Nyt merkitään kirjoihin, ketkä ovat kommunistien puolella ja ketkä eivät.” Menin sen jälkeen temppeliin ja varoitin kaikkia sanoen: ”Joka on Jeesuksen puolella, muuta nopeasti pois maasta. Jos olet kommunisti, niin jää tänne.” Vain muutama ihminen muutti pois maasta.
Ymmärsin tuosta unesta sen viestin, että nuo kaksi ratsastajaa olivat tulleet Tukholmasta, jonka he olivat ensin vallanneet. Sitten he valtasivat Göteborgin ja lopuksi Malmön. Musta hevonen merkitsee Ilmestyskirjan mukaan ankaraa nälänhätää ja punainen tai punaruskea hevonen merkitsee isoa miekkaa eli sotaa.
Loogisesti ajatellen samat ”hevoset” ratsastajineen olivat Tukholmaa ennen vallanneet koko Suomen, mutta mitään ajankohtia ei unessa kerrottu.
Tuohon uneen liittyen tapahtui myöhemmin Turussa asuessani ihan fyysisesti seuraava perin merkillinen tapaus. Kesällä, ehkä vuonna 2015, kun olin juuri tutkinut Ilmestyskirjasta noiden eriväristen hevosten merkitystä tulevissa tapahtumissa, tein tapani mukaan illan suussa sopivan mittaisen kävelylenkin Suikkilan kuntoradalle.
Sieltä palatessani olin syventyneenä ajatuksiini ja juuri siirtymässä
viereisen ABC-aseman edustalta asuintaloni vieressä olevalle Peilipuiston
kävelytielle. Yhtäkkiä oikein hätkähdin, kun punertavaan asuun pukeutunut mies
ratsasti tuota kävelytietä hurjaa vauhtia niin, että hiekka vain pölisi
polulla.
Olin varma siitä, että kyseessä oli ihan fyysinen tapahtuma, eikä näky ja että sillä on selvä hengellinen merkitys, mikä liittyy Suomen tulevaan kohtaloon siten, että koko Suomi tullaan valtaamaan hyvin nopeasti! Kyseinen kävelytie ei ole sallittu ratsastajille, enkä ole aiemmin enkä sen jälkeenkään ratsastajia siinä nähnyt!
Konsulttitoimistossa
Palaan nyt takaisin Göteborgiin ja tapahtumiin siellä vuonna 1985. Jokaisen
uuden tulijan piti olla 2 kk toimistossa ja tutustua sen firman standardeihin,
jonne hänet oli aikomus viedä suunnittelijaksi. Minut aiottiin ”myydä” Volvo
PV:lle eli Volvo Cityn pääkonttoriin henkilöautosuunnittelijaksi.
Kun tulin toimistoon, niin muistin mitä Herra oli sanonut siitä naisesta, nimeltä Judit ja aloin aäännöllisesti rukoilla hänen puolestaan ja odottaa sitä ajankohtaa, jolloin Herra pyytäisi minua todistamaan hänelle. Sen hän oli luvannut minulle.
Kun se 2 kk oli aivan lopuillaan, niin eräänä iltapäivänä se hetki tuli! Herra sanoi: ”Nyt on se päivä, Leif! Ovi Juditin huoneeseen on avoin. Mene ja kerro hänelle minusta!” Huomasin oven olevan ihan selkosenselällään ja me olimme konttorissa Juditin kanssa vain kahden, mikä oli erittäin poikkeuksellista.
Kun tulin toimistoon, niin muistin mitä Herra oli sanonut siitä naisesta, nimeltä Judit ja aloin aäännöllisesti rukoilla hänen puolestaan ja odottaa sitä ajankohtaa, jolloin Herra pyytäisi minua todistamaan hänelle. Sen hän oli luvannut minulle.
Kun se 2 kk oli aivan lopuillaan, niin eräänä iltapäivänä se hetki tuli! Herra sanoi: ”Nyt on se päivä, Leif! Ovi Juditin huoneeseen on avoin. Mene ja kerro hänelle minusta!” Huomasin oven olevan ihan selkosenselällään ja me olimme konttorissa Juditin kanssa vain kahden, mikä oli erittäin poikkeuksellista.
Todistin Herrastani
Menin oitis Juditin huoneen luo, koputin avatun oven pieleen ja pyysin
lupaa jutella tuokion muistakin asioista kuin työasioista. Judit sanoi sen nyt sopivan
hyvin! Kerroin olevani tunnustava Kristitty ja että haluaisin lyhykäisesti
kertoa syyn siihen.
Siihen Judit vastasi: ”Ehkä tiedät, että kuulun mooseksenuskoisten synagogaan täällä Göteborgissa?” Vastasin: ”En tiennyt ja koska olet ilmeisesti juutalainen, niin en suinkaan nyt ala tyrkyttää sinulle kristinuskoa." Olin jo poistumassa huoneesta, kun kuulin Juditin sanovan: ”Leif, älä mene pois, vaan kerro minulle, miten sinä olet löytänyt Jumalan?”
Siihen Judit vastasi: ”Ehkä tiedät, että kuulun mooseksenuskoisten synagogaan täällä Göteborgissa?” Vastasin: ”En tiennyt ja koska olet ilmeisesti juutalainen, niin en suinkaan nyt ala tyrkyttää sinulle kristinuskoa." Olin jo poistumassa huoneesta, kun kuulin Juditin sanovan: ”Leif, älä mene pois, vaan kerro minulle, miten sinä olet löytänyt Jumalan?”
Sain vapaasti kertoa
Todistin hänelle noin tunnin ajan omasta uskoontulostani ja kerroin
erään vielä ihmeellisemmän tarinan erään nuoren juutalaisperheen uskoontulosta
USA:ssa, josta olin kuullut erään messiaanisen juutalaisen Francis Kaplanin
kertomana Hämeenlinnan Karismakonferenssissa noin 1980.
Judit uskoi sen, mitä kerroin omasta uskoon tulostani, muttei uskonut sitä toista kertomusta, sillä se oli erittäin yliluonnollinen! Sanoin Juditille, että ymmärrän hyvin hänen vaikeutensa uskoa toiseen kertomaani, sillä vain harvat Kristitytkin siihen uskovat.
Judit uskoi sen, mitä kerroin omasta uskoon tulostani, muttei uskonut sitä toista kertomusta, sillä se oli erittäin yliluonnollinen! Sanoin Juditille, että ymmärrän hyvin hänen vaikeutensa uskoa toiseen kertomaani, sillä vain harvat Kristitytkin siihen uskovat.
Outo hiljaisuus?
Koko sen tunnin ajan oli konttorissa täysin hiljaista ja kun Herra sanoi
minulle: ”Leif, nyt
riittää!”, niin sanoin Juditille, että nyt on aika jatkaa töitä.
Heti alkoivat puhelimet soida ja
porukkaa alkoi lapata konttoriin, mikä olikin tavallista siihen aikaan.
Volvolle töihin
Minut palkattiin aluksi Volvo PV:lle osastolle: Kvalité och Utveckling
(Suomeksi: Laatu ja Kehitys). Pääasiallinen tehtäväni oli suunnitella uusien
tuulilasinpyyhin komplettien ja suihkutussuukappaleiden soveltuvuutta uusiin
henkilöautomalleihin, lisäksi tuulilasin ja ajovalojen huuhtelunestesäiliöitä niihin
sisältyvine osineen.
Tätä tein noin 4½ vuotta ja laadin paljon työ- ja kokoonpanopiirustuksia ja osallistuin myynnissä olleiden ja kehityksen alla olleiden uusien automallien kehittelyyn noilta osin. Suoritin myös useita analyysiajoja Volvon loistoautosegmentissä kilpaileville automerkeille, kuten Mersut, Audit, Bemarit, Fordit, Lincoln Continentalit jne.
Loput reilun 6 kk olin töissä uusimman automallin Volvo 850 konepellin saranoiden ja avausmekanismin sekä lamppujen kehittelyssä. Suunnittelu oli tietokoneavusteista 3D-suunnittelua, Catia 2.2 versiolla, mikä oli Volvo PV:lle räätälöity huipputasoinen suunnitteluohjelmisto.
Pääsin siihen projektiin edellisessä ryhmässä olleen työtoverini suosituksella ja aiemman esimieheni avustuksella, kun tämä oli sittemmin siirretty ko. osastolle toimialajohtajaksi. Pidin yhteyttä häneen aina hänen kuolemaansa asti 2017.
Tätä tein noin 4½ vuotta ja laadin paljon työ- ja kokoonpanopiirustuksia ja osallistuin myynnissä olleiden ja kehityksen alla olleiden uusien automallien kehittelyyn noilta osin. Suoritin myös useita analyysiajoja Volvon loistoautosegmentissä kilpaileville automerkeille, kuten Mersut, Audit, Bemarit, Fordit, Lincoln Continentalit jne.
Loput reilun 6 kk olin töissä uusimman automallin Volvo 850 konepellin saranoiden ja avausmekanismin sekä lamppujen kehittelyssä. Suunnittelu oli tietokoneavusteista 3D-suunnittelua, Catia 2.2 versiolla, mikä oli Volvo PV:lle räätälöity huipputasoinen suunnitteluohjelmisto.
Pääsin siihen projektiin edellisessä ryhmässä olleen työtoverini suosituksella ja aiemman esimieheni avustuksella, kun tämä oli sittemmin siirretty ko. osastolle toimialajohtajaksi. Pidin yhteyttä häneen aina hänen kuolemaansa asti 2017.
Tällä Citroen GS Combillani ajelin Göteborgissa Angeredista Volvo PV:lle, Torslandaan, toisinaan Konsulttitoimistolle ja joskus Tukholmaankin. Auton ilmajousitus teki ajokokemuksen miellyttäväksi etenkin pitkillä matkoilla!
En malta olla kertomatta tähän ruskeaan ”vuoden 1970 autoon” liittyvää
tapausta. Ostin sen edullisesti eräältä kaveriltani, joka oli rahapulassa, eikä
tarvinnut sitä enää. Esimieheni Volvolla edellytti, että kaikkien konsulttien
pitää omistaa auto, mutta sen merkillä ei ollut väliä. Oli jopa hyvä, jos se ei
ollut Volvo, koska silloin konsultti pystyi vertaamaan sitä Volvoon.
Autoa oli ajettu ostaessani noin 50.000 km ja maksoin siitä vain 4.000 kr. Siinä oli jonkin verran ruostevaurioita ja muitakin pienempiä vikoja, koska se oli valmistettu vain noin 11 vuoden käyttöikää varten. Kun ajotilaan alkoi tulla pakokaasua, niin vaihdoin koko pakoputkisarjan, yhteensä 8 kpl.
Se ei poistanut vuotoa ja siksi vein sen autokorjaamolle ensin tarkastettavaksi ja pyysin heiltä hinta-arvion sen korjauskustannuksista. Hinta-arvio: n. 2.000 kr. Siksi päätin olla korjauttamatta sitä ja myydä sen. Siinä oli myös se vika, että kumpikin jarrusylinteri vinkui kaarroksissa ja joskus sateella ohjauspaneelin kaikki valot sammuivat. Se oli jopa turvallisuusriski!
Ennen auton myymistä minun piti yrittää saada se katsastuskuntoon. Siksi ajoin OK-asemalle ja siellä jonotettuani omaan korjausnurkkaukseen. Ensin rukoilin hartaasti apua ylhäältä ja viisautta auton korjaamiseen. Sitten hain tarvittavat vuokratyökalut toimistosta ja palasin autoni luo. Autoni takalasissa oli iso punainen tarra valkoisella pohjalla: JESUS ER HERRE
Ajattelin, että ne etupyörien jarrurummut pitää avata ja puhdistaa ensin, sillä jos ne vinkuvat ollessani katsastuksessa, niin autoa ei silloin hyväksytä käyttöön. Eräs vaaleansiniseen siistiin ulkoilupukuun pukeutunut harmaatukkainen vanhahko mies oli salaa tullut taakseni. Kun näin hänen hymyilevän, niin kerroin autoni ongelmista.
Juuri kun aioin avata toisen niistä jarrusylintereistä, hän sanoi: ”Älä avaa niitä ruuveja, ettei öljy valu paineella ulos!” Sitten hän sanoi: ”Mene autoon sisälle ja tee mitä pyydän.” Menin autoon ja kun auto oli jo nostettu isolla nosturilla noin metrin korkeuteen, mies avasi oikeat ruuvit ja sai ulos ne jarrupalat.
Hän puhdisti ne painevesiletkulla ja asensi ne takaisin. Tunsin koko ajan väkevää Pyhän Hengen läsnäoloa! Aikaa kului noin 2 h ja lopuksi mies sanoi: ”Saat tämän läpi katsastuksesta, mutta kumpikin jarrusylinteri on jo niin kulunut, että ne pitää uusia kokonaan.” Se oli profetiaa, mikä selviää myöhemmin!
Autoa oli ajettu ostaessani noin 50.000 km ja maksoin siitä vain 4.000 kr. Siinä oli jonkin verran ruostevaurioita ja muitakin pienempiä vikoja, koska se oli valmistettu vain noin 11 vuoden käyttöikää varten. Kun ajotilaan alkoi tulla pakokaasua, niin vaihdoin koko pakoputkisarjan, yhteensä 8 kpl.
Se ei poistanut vuotoa ja siksi vein sen autokorjaamolle ensin tarkastettavaksi ja pyysin heiltä hinta-arvion sen korjauskustannuksista. Hinta-arvio: n. 2.000 kr. Siksi päätin olla korjauttamatta sitä ja myydä sen. Siinä oli myös se vika, että kumpikin jarrusylinteri vinkui kaarroksissa ja joskus sateella ohjauspaneelin kaikki valot sammuivat. Se oli jopa turvallisuusriski!
Ennen auton myymistä minun piti yrittää saada se katsastuskuntoon. Siksi ajoin OK-asemalle ja siellä jonotettuani omaan korjausnurkkaukseen. Ensin rukoilin hartaasti apua ylhäältä ja viisautta auton korjaamiseen. Sitten hain tarvittavat vuokratyökalut toimistosta ja palasin autoni luo. Autoni takalasissa oli iso punainen tarra valkoisella pohjalla: JESUS ER HERRE
Ajattelin, että ne etupyörien jarrurummut pitää avata ja puhdistaa ensin, sillä jos ne vinkuvat ollessani katsastuksessa, niin autoa ei silloin hyväksytä käyttöön. Eräs vaaleansiniseen siistiin ulkoilupukuun pukeutunut harmaatukkainen vanhahko mies oli salaa tullut taakseni. Kun näin hänen hymyilevän, niin kerroin autoni ongelmista.
Juuri kun aioin avata toisen niistä jarrusylintereistä, hän sanoi: ”Älä avaa niitä ruuveja, ettei öljy valu paineella ulos!” Sitten hän sanoi: ”Mene autoon sisälle ja tee mitä pyydän.” Menin autoon ja kun auto oli jo nostettu isolla nosturilla noin metrin korkeuteen, mies avasi oikeat ruuvit ja sai ulos ne jarrupalat.
Hän puhdisti ne painevesiletkulla ja asensi ne takaisin. Tunsin koko ajan väkevää Pyhän Hengen läsnäoloa! Aikaa kului noin 2 h ja lopuksi mies sanoi: ”Saat tämän läpi katsastuksesta, mutta kumpikin jarrusylinteri on jo niin kulunut, että ne pitää uusia kokonaan.” Se oli profetiaa, mikä selviää myöhemmin!
Olin valtavan kiitollinen hänelle ja kysyin, että saanko maksaa hänelle
korvauksen tuosta työstä, sillä hänen siisti pukunsakin oli likaantunut työtä
tehdessä? Hän sanoi, ettei tahdo mitään korvausta. Kysyin, että kuuluuko hän
OK:n henkilökuntaan? Hän sanoi, ettei kuulu, vaan jonottaa Ford Fiestallaan
pääsyä korjaamolle.
Hän auttoi minua 2 h, vaikka muita autopaikkoja silloin tällöin vapautui! Ajattelin, että voiko joku olla noin ystävällinen ja päätin katsoa heti maksettuani laskun toimistoon, että missä sen miehen auto on jonossa. Jonossa ei ollut ainuttakaan Ford Fiestaa! Mies olikin enkeli! Ei ihme, että koin koko ajan hyvin voimakasta Pyhän Hengen läsnäoloa.
Hän auttoi minua 2 h, vaikka muita autopaikkoja silloin tällöin vapautui! Ajattelin, että voiko joku olla noin ystävällinen ja päätin katsoa heti maksettuani laskun toimistoon, että missä sen miehen auto on jonossa. Jonossa ei ollut ainuttakaan Ford Fiestaa! Mies olikin enkeli! Ei ihme, että koin koko ajan hyvin voimakasta Pyhän Hengen läsnäoloa.
Itkin koko kotimatkan ja kiitin siitä valtavasta rukousvastauksesta,
minkä juuri olin saanut. Kun olin jo varannut katsastusajan seuraavaksi päiväksi
ja ajoin katsastusasemalle, niin kuulin jarrusylinterien vinkunaa molemmista
sylintereistä kaarteissa.
Rukoilin, että ääntä ei kuuluisi koeajossa. Niin sitten tapahtui, että kun katsastusmies teki ajotestin pihalla ja ajoi kaarteisiin, ei kuulunut pienintäkään ääntä! Sain auton läpi katsastuksesta ja kun ajoin kotiin, niin taas kuului kaarteissa molemmista jarrusylintereistä vinkunaa!
Rukoilin, että ääntä ei kuuluisi koeajossa. Niin sitten tapahtui, että kun katsastusmies teki ajotestin pihalla ja ajoi kaarteisiin, ei kuulunut pienintäkään ääntä! Sain auton läpi katsastuksesta ja kun ajoin kotiin, niin taas kuului kaarteissa molemmista jarrusylintereistä vinkunaa!
Ollessani jo irtisanoutunut, laitoin autosta myynti-ilmoituksen lehteen.
Sain parin päivän päästä soiton ja muuan nuori mies halusi tulla koeajamaan
sitä aikoen ostaa sen. Olin jo etukäteen päättänyt, etten salaa PIENINTÄKÄÄN
vikaa autosta, mitkä tiesin. Niinpä ollessani koeajossa luettelin hänelle
kaikki viat. Myös sen, että auton ohjaamoon tulee pakokaasua, vaikka olen vaihtanut koko pakoputkiston.
Hän kirjoitti ne muistiin. Kun hän lopuksi kysyi, että onko vielä muita vikoja tiedossani, niin vastasin, ettei ole. Hän sanoi, että hän ostaa auton ja juuri siihen hintaan mitä pyysin: 2.500 kr! Minä olin ihmeissäni ja kysyin hämmästyneenä, että mitä ihmettä hän tekee sellaisella autoromulla?
Hän alkoi nauraa ja sanoi opettavansa ammattikoulussa autonasentajia ja että tämä auto on aivan loistava korjaushaaste oppilaille. Sitä paitsi hän oli kuulemma jo noin 2 vuoden ajan etsinyt juuri tätä autotyyppiä, joka olisi juuri sopiva hänelle käyttöön! Hänen mukaansa koko Ruotsissa oli siihen aikana yhteensä vain 100 sen merkkistä autoa.
Silloin oli minun vuoroni nauraa ja ihmetellä sitä, että Yehowah Elohim johdatti juuri oikean ostajan autolleni! Viikon päästä auton ostaja soitti ja kertoi, että hän oli oppilaittensa kanssa nostanut auton moottorin ylös ja päässyt vaihtamaan uuden expansionsrörin, joka kiinnittyy pakoputkistoon. Silloin pakokaasuvuoto lakkasi.
Vaikka työni oli erittäin sisältörikasta, niin en kuitenkaan halunnut siirtyä konsultista Volvon palkkalistoille, vaikka esimieheni sitä ehdottikin, sillä en ole koskaan ollut kiinnostunut autoista.
Hän kirjoitti ne muistiin. Kun hän lopuksi kysyi, että onko vielä muita vikoja tiedossani, niin vastasin, ettei ole. Hän sanoi, että hän ostaa auton ja juuri siihen hintaan mitä pyysin: 2.500 kr! Minä olin ihmeissäni ja kysyin hämmästyneenä, että mitä ihmettä hän tekee sellaisella autoromulla?
Hän alkoi nauraa ja sanoi opettavansa ammattikoulussa autonasentajia ja että tämä auto on aivan loistava korjaushaaste oppilaille. Sitä paitsi hän oli kuulemma jo noin 2 vuoden ajan etsinyt juuri tätä autotyyppiä, joka olisi juuri sopiva hänelle käyttöön! Hänen mukaansa koko Ruotsissa oli siihen aikana yhteensä vain 100 sen merkkistä autoa.
Silloin oli minun vuoroni nauraa ja ihmetellä sitä, että Yehowah Elohim johdatti juuri oikean ostajan autolleni! Viikon päästä auton ostaja soitti ja kertoi, että hän oli oppilaittensa kanssa nostanut auton moottorin ylös ja päässyt vaihtamaan uuden expansionsrörin, joka kiinnittyy pakoputkistoon. Silloin pakokaasuvuoto lakkasi.
Vaikka työni oli erittäin sisältörikasta, niin en kuitenkaan halunnut siirtyä konsultista Volvon palkkalistoille, vaikka esimieheni sitä ehdottikin, sillä en ole koskaan ollut kiinnostunut autoista.
Siksi aloin rukoilla johdatusta päästä takaisin Suomeen jo vuonna 1988. Näin vuonna 1988 erään mielenkiintoisen työpaikkailmoituksen Hesarissa, jota usein luin Göteborgin pääkirjastossa.
Tässä kuvassa olen pitämässä esitelmää Hotelli Marstrandin neuvotteluhuoneessa Laatuun liittyvistä asioista. Se on eliitin suosima lomasaari meren rannikolla Göteborgista noin 30 km pohjoiseen.
Tässä juhlimme englannin ja ranskan kielten intensiivikurssin päättäjäisiä Tukholman sisäsaaristossa Kaggeholmin kristillisessä Kansankorkeakoulussa liki Drottningholmia vuonna 1987. Kaggeholm, Ekerö on noin 3,5 km pitkä ja 1 km leveä saari Tukholman sisäsaaristossa. Vietin siellä koko 1 kk kesälomani.
Sinä aikana oli siellä noin 3 viikon helleputki, ja mittari näytti päivisin + 30 asteen lukemia. Sitten tuli ankara ukonilma ja kaatosade isoine rakeineen, mitkä hakkasivat paljon puiden oksia maahan. Se kesti vajaa 30 min ja sitten helle jatkui loman loppuun asti. Yhtä ruskea en ole koskaan ollut sen jälkeen. Oikealla puolella on ranskalainen Ranskankielen opettaja ja vasemmalla eräs hänen kurssilaisistaan.
Eräs 3-vuotias irakilaistyttö
Englannin tunnit olivat arkisin ajalla 8 - 13. Sitä ennen oli aamupala ruokalassa ja klo 11 oli lounas siellä lounas. Söin pelkkiä kasviksia, jotta olisin riittävän virkeänä oppitunneilla. Majoituin pienehköön mökkiin, jossa oli 3 huonetta ja yhteinen olohuone ja keittiö. Meitä oli kolme nuorukaista, ja kullekin oli oma huone ja wc.
Samassa mökissä oli aikoinaan asunut Yeshuaan uskova messiaaninen juutalainen Lewi Pethrus, joka toimi vuosia pohjoismaiden suurimman helluntaiseurakunnan johdossa. Myöhään eräänä iltana, kun olimme istumassa yhdessä olohuoneessa ja kotitehtävät oli jo tehty, kuulin hyvin hiljaista lapsen itkua. Pyysin kavereita olemaan hetkisen hiljaa ja kysyin, että kuulevatko he lapsen itkua(?)
Kumpikaan heistä ei kuullut. Avasin ikkunan siihen suuntaan, josta äänen kuulin ja kuulin hieman selvemmin taas samaa itkua. Sanoin kavereille, että ääni kuuluu metsästä ja kyseessä on pikkulapsi, joka itkee suuressa hädässä. Minä kiiruhdan nopeasti katsomaan, missä hän on. Juoksin metsäpolkua pitkin ääneen suuntaan. Oli jo lähes keskiyö ja alkoi olla jo melko pimeää.
Vaikka olin työskennellyt vuosia konepajalla ja kuuloni oli heikentynyt, niin silti kuulin itkua. Noin 1 km päästä löysin pienen noin 3-vuotiaan kuvankauniin tytön kävelevän metsään yhä pidemmälle ja itkevän sydäntäsärkevästi. Hänellä oli musta luonnonkihara tukka ja kaksi sievää punaista rusettia pään molemmin puolin. Koska minulla oli parta ja hänen isällään ei ollut, niin varoin pelästyttämästä tyttöä.
Aloin puhutella häntä ruotsiksi oikein ystävällisesti ja silitin hänen hiuksiaan. Tartuin häntä kädestä ja lähdimme kävelemään kohti hänen perheensä asuntoa. Kun huomasin tytön olevan aivan näännyksissä, väsynyt ja olevan paljain jaloin polulla, joka vilisi punkkeja, niin nostin hänet hellästi syliini ja kannoin hänet asunnolle omaistensa luo. Isosisko avasi oven ja kauhistui nähdessään meidät.
Tyttö oli erään 6-lapsisen irakilaisen pakolaisperheen lapsi. Tytön eksyminen päättyi onnellisesti. Kaggeholma on iso saari, jossa on kettuja, kauriita ja ilveksiä. Punkkeja on niin paljon, että eräs kurssikaveri sai neljä (4) punkkia jalkoihinsa juostessaan noin 4 km aamulenkin metsäpolkua pitkin. Vaikka juoksin sen lenkin, niin en jostain syystä onneksi "onnistunut" saamaan kertaakaan punkkia koipiini.
Sinä aikana oli siellä noin 3 viikon helleputki, ja mittari näytti päivisin + 30 asteen lukemia. Sitten tuli ankara ukonilma ja kaatosade isoine rakeineen, mitkä hakkasivat paljon puiden oksia maahan. Se kesti vajaa 30 min ja sitten helle jatkui loman loppuun asti. Yhtä ruskea en ole koskaan ollut sen jälkeen. Oikealla puolella on ranskalainen Ranskankielen opettaja ja vasemmalla eräs hänen kurssilaisistaan.
Eräs 3-vuotias irakilaistyttö
Englannin tunnit olivat arkisin ajalla 8 - 13. Sitä ennen oli aamupala ruokalassa ja klo 11 oli lounas siellä lounas. Söin pelkkiä kasviksia, jotta olisin riittävän virkeänä oppitunneilla. Majoituin pienehköön mökkiin, jossa oli 3 huonetta ja yhteinen olohuone ja keittiö. Meitä oli kolme nuorukaista, ja kullekin oli oma huone ja wc.
Samassa mökissä oli aikoinaan asunut Yeshuaan uskova messiaaninen juutalainen Lewi Pethrus, joka toimi vuosia pohjoismaiden suurimman helluntaiseurakunnan johdossa. Myöhään eräänä iltana, kun olimme istumassa yhdessä olohuoneessa ja kotitehtävät oli jo tehty, kuulin hyvin hiljaista lapsen itkua. Pyysin kavereita olemaan hetkisen hiljaa ja kysyin, että kuulevatko he lapsen itkua(?)
Kumpikaan heistä ei kuullut. Avasin ikkunan siihen suuntaan, josta äänen kuulin ja kuulin hieman selvemmin taas samaa itkua. Sanoin kavereille, että ääni kuuluu metsästä ja kyseessä on pikkulapsi, joka itkee suuressa hädässä. Minä kiiruhdan nopeasti katsomaan, missä hän on. Juoksin metsäpolkua pitkin ääneen suuntaan. Oli jo lähes keskiyö ja alkoi olla jo melko pimeää.
Vaikka olin työskennellyt vuosia konepajalla ja kuuloni oli heikentynyt, niin silti kuulin itkua. Noin 1 km päästä löysin pienen noin 3-vuotiaan kuvankauniin tytön kävelevän metsään yhä pidemmälle ja itkevän sydäntäsärkevästi. Hänellä oli musta luonnonkihara tukka ja kaksi sievää punaista rusettia pään molemmin puolin. Koska minulla oli parta ja hänen isällään ei ollut, niin varoin pelästyttämästä tyttöä.
Aloin puhutella häntä ruotsiksi oikein ystävällisesti ja silitin hänen hiuksiaan. Tartuin häntä kädestä ja lähdimme kävelemään kohti hänen perheensä asuntoa. Kun huomasin tytön olevan aivan näännyksissä, väsynyt ja olevan paljain jaloin polulla, joka vilisi punkkeja, niin nostin hänet hellästi syliini ja kannoin hänet asunnolle omaistensa luo. Isosisko avasi oven ja kauhistui nähdessään meidät.
Tyttö oli erään 6-lapsisen irakilaisen pakolaisperheen lapsi. Tytön eksyminen päättyi onnellisesti. Kaggeholma on iso saari, jossa on kettuja, kauriita ja ilveksiä. Punkkeja on niin paljon, että eräs kurssikaveri sai neljä (4) punkkia jalkoihinsa juostessaan noin 4 km aamulenkin metsäpolkua pitkin. Vaikka juoksin sen lenkin, niin en jostain syystä onneksi "onnistunut" saamaan kertaakaan punkkia koipiini.
Tässä olemme Konsulttitoimiston väen kanssa exkursiomatkalennolla Saksaan, Hampuriin. Tumma nainen vasemmalla on unkarilainen Katalin, joka kävi saman kurssin Tukholmassa, AMU-Centerissä, Lilljeholmissa vuosina 1984-85. Voitin tietokilpailussa III palkinnon. Takkini vihreässä napissa oli teksti "Jesus Lives".
Opastan kirkossa erästä suomalaista hääparia siinä, miten aviossa tulee elää, jotta kumpikin olisi onnellinen. Minä, poikamieshän sen parhaiten tiedän!
Tämä tilannekuva on Englanninkielen intensiivikurssilta, johon kuului viisi muutakin. Opettajana toimi britti James Lidlle, joka oli toiminut lähetyssaarnaajana Afrikassa. Nämä ihanat uskonystäväni kuskasin kurssin loputtua autollani Tukholmaan, naisen kotiinsa ja nuorukaisen T-Centraliin, juna-asemalle. Tässä vaiheessa oli kurssi aivan alussa, enkä ollut vielä saanut rusketusta.
Työhonottohaastatteluun Vantaalle (Paikka ja firma ovat peitenimillä)
Vantaalainen Etta-niminen insinööritoimisto etsi teräsrakennesuunnittelijaa ja lähetin sinne hakemuksen. Minut kutsuttiin pian työhaastatteluun. Sain järjestettyä sen sopivasti keväällä talviloman aikaan. Matkustin Silja Linellä ilman hyttiä ja olin menossa makuulle makuulaverille, mikä sijaitsi aivan lattian tasolla ikään kuin lokerossa, jonne piti ryömiä.
Silloin minut valtasi käsittämätön pelko(?) Tiesin, etten pelännyt menoa työhaastatteluun ja siksi ihmettelin pelkotilaa! Rukoilin ennen nukahtamistani: ”Rakas Vapahtajani, pelkään jotakin suunnattomasti. Kätke minut rakkauteesi ja Pyhän Henkesi suojaan. Kiitos! Aamen!”
Sen jälkeen tunsin, kuinka käsittämätön voimakas rakkauden henki laskeutui ylleni
sulkien minut syleilyynsä, ottaen minutkokonaan sisälleen ja nukahdin rauhassa. Olin ikään kuin hurmoksissa koko yön ja
kun aamulla heräsin, huomasin kauhukseni, että spermaani oli roiskunut
kaikkialle alusvaatteisiini aina polveen asti.
Myös mustavalkoruudullisissa päällyshousuissani oli iso keltainen tahra jo kuivuneena läpi, samoin paidassani ja kivespussini oli aivan märkä spermasta. Hirveä tilanne!
Myös mustavalkoruudullisissa päällyshousuissani oli iso keltainen tahra jo kuivuneena läpi, samoin paidassani ja kivespussini oli aivan märkä spermasta. Hirveä tilanne!
Rukoilin Vapahtajaani sanoen: ”Voi
Herra rakas. Laiva on jo vartin päästä satamassa, enkä ehdi käydä enää
suihkussa. Minulla ei ole vaihtovaatekertaa mukanani ja aikataulu on niin
kireä, etten ehdi ostaa uusia puhtaita housuja.
Auta rakas Vapahtajani, sillä en voi enää peruuttaa työhaastattelua, mutta en voi myöskään mennä tällaisissa vaatteissa siihen tilaisuuteen, sillä sperma alkaa haista ja sen tekemä iso tahra päällyshousuissani näkyy jo metrien päähän!”
Auta rakas Vapahtajani, sillä en voi enää peruuttaa työhaastattelua, mutta en voi myöskään mennä tällaisissa vaatteissa siihen tilaisuuteen, sillä sperma alkaa haista ja sen tekemä iso tahra päällyshousuissani näkyy jo metrien päähän!”
Olin näet nukkunut päällysvaatteet
päälläni. Otin attaseasalkkuni ja pidin sitä ikään kuin kilpenä kävellessäni
vessaan, jossa aioin pyyhkiä vielä osittain vetelät spermat pois iholtani ja
vaatteistani. Kun olin jo vetänyt vessarullasta pitkän liuskan paperia ja aioin
alkaa pyyhkiä sillä, niin mitä sainkaan nähdä!
Kaikki sperma oli kadonnut! Kun sitten
tunnustelin kivespussiani, oli sperma kadonnut sen päältäkin. Kun katsoin
päällyshousujani kirkkaassa valossa, ei siitä keltaisesta isosta tahrasta ollut
enää jälkeäkään! HalleluYah!
Olin niin mielettömän kiitollinen
Herralle, että aloin ylistää häntä vierain kielin ja kun kävelin laivasta
satamaan, niin hoipertelin täynnä Pyhää Henkeä kuin juopunut! Siinä mieluisassa
tilassa on mahdotonta olla horjumatta!
Tässä yhteydessä on syytä mainita seuraavaa:
Haluan korostaa, että Vapahtajani Yeshua HaMashiach on ehdottomasti ja täydellisesti pyhä ja että se, mitä minulle tapahtui tuona yönä, johtui heikosta ruumiistani, joka reagoi Adonaiin yliluonnolliseen rakkauteen mainitsemallani tavalla. Ihminen ei voi hallita itseään unessa. Sama asia tapahtui minulle, kun olin 14-vuotias ja rukoilin Adonaiin apua juuri ennen nukkumaanmenoa. Tuolloin en ollut vielä seksuaalisesti kypsynyt mieheksi ja siksi ei ollut siemensyöksyä yöllä.
Vertaa lukuun 4 ja siellä kohtaan "Toinen kohtaaminen Yehowah Elohimin kanssa".https://leif-norrgard.blogspot.com/2019/03/seitsemas-joki-luku-4.html
Aiheellinen lisämaininta: Terveiden heteroseksuaalisten avioliittojen sijaan kaikenlaiset väärät sukupuolisuhteet, kuten homo- ja lesboseksit, avioliittoa edeltävät suhteet, aviorikos ja raiskaukset ovat Raamatun mukaan suuria syntejä! Kaikki ne, jotka tekevät noita syntejä, joutuvat helvettiin, jos he eivät ajoissa lopeta syntiensä harjoittamista ja pyydä nöyrästi anteeksiantoa Adonai Yeshua HaMashiachilta!
Saavuttuani työhonottohaastatteluun sovittuun aikaan ja paikkaan, soitin ovikelloa ja muuan siististi pukeutunut noin viisissä kymmenissä oleva harmaapartainen mies avasi oven. Esittäydyin ja kerroin tulleeni työhaastatteluun. Hän kertoi olevansa juuri se mies, joka kutsui minut ja kun kättelimme, koin miten valtava Pyhän Hengen voima jysähti siihen mieheen.
Hänen lauseensa katkesi ja hän alkoi haukkoa henkeään. Näin ilmestyksessä vain selkäpuolelta, miten valkoiseen viittaan pukeutunut erittäin komea mies silloin syleili oikein kunnolla tuota miestä sanoen: ”Minun rakkaani!”
Sitten tuo syleilty sanoi: ”Sinut minä tahdon! Sinut minä tahdon! Mennään heti kirjoittamaan työsopimus!” Katsoin häntä hieman huvittuneena ja sanoin: ”Joskus ensivaikutelma on niin hyvä, ettei erillistä työhaastattelua tarvita, mutta kerro kuitenkin ensin firmastasi ja millaista suunnittelutyötä teillä on tarjolla.”
Silloin mies ymmärsi tilanteen poikkeuksellisuuden ja lehahti kasvoiltaan ihan punaiseksi. Taputin häntä olalle ja aloin kysellä lisää työhön liittyvästä.
Kävi ilmi, että minun olisi pitänyt alkaa työt heillä jo 2 viikon päästä, mutta sanoin sen olevan mahdotonta, sillä irtisanoutumisaika on Ruotsissa lain mukaan 1 kk ja koska työnantajani on Konsulttitoimiston omistava fiksu ja minua erittäin hyvin kohdellut unkarinjuutalainen nainen, niin irtisanoutumisaikani on 3 kk.
Menettelen niin tunnustavana kristittynä, koska rakastan juutalaisia. Muutenhan konsulttitoimisto joutuisi välillisesti ongelmiin, sillä meitä on siinä vain 25 insinööriä, monet heistä ovat juutalaisia ja olen yksi kaikkein menestyneimmistä konsulteista firmassa.
Olin näet ollut yhtäjaksoisesti työkomennuksella Volvo PV:llä jo 3 v. Koska koin suurta Suomi-ikävää, niin halusin pian palata Suomeen. Kerroin, että ottaisin sen vuoksi mielelläni tämän toimen vastaan, jos vain tuo mainittu, vähintään 3 kk irtisanomisaika hänelle sopisi.
Mies sanoi, että siinä tapauksessa hän ei voi palkata minua, koska hänen
on saatava suunnittelija heti. Sanoin, ettei meidän kannata keskustella tämän
enempää asiasta. Sanoin aikovani laivassa rukoilla hänelle minua parempaa
suunnittelijaa, sillä en ole vuosiin suunnitellut sellaista, mitä tuossa
toimistossa pitäisi suunnitella. Kättelimme ja lähdin paluumatkalle takaisin
Ruotsiin.
Paluumatkalla olin ihmeissäni kaiken tuon tapahtuneen jälkeen ja kysyin
Herralta: ”Voi Herra,
sinä tiesit etukäteen, etten voi ottaa tuota tointa, mutta silti koin sen
olleen sinun tahtosi, että tein tämän matkan. Miksi tahdoit niin?” Hän vastasi: ”Halusin sinun kertovan tuolle miehelle minusta ja halusin
kohdata hänet rakkaudellani, jota sinusta virtasi häneen.”
Vastasin: ”Mutta Herra, onhan Suomessa useita muita kristittyjä, jotka olisivat voineet todistaa sinusta hänelle.” Herra vastasi: ”Niin on, mutta halusin käyttää sinua siihen. Halusin myös kohdata sinua tällä matkalla, niin kuin tapahtuikin viime yönä.” Totesin siihen: ”Hyvä on. Ymmärrän ja iloitsen siitä, että rakastat minua näin paljon!”
Vastasin: ”Mutta Herra, onhan Suomessa useita muita kristittyjä, jotka olisivat voineet todistaa sinusta hänelle.” Herra vastasi: ”Niin on, mutta halusin käyttää sinua siihen. Halusin myös kohdata sinua tällä matkalla, niin kuin tapahtuikin viime yönä.” Totesin siihen: ”Hyvä on. Ymmärrän ja iloitsen siitä, että rakastat minua näin paljon!”
PS. Tuo edellä mainittu alias firma on joko lopettanut toimintansa, muuttanut nimeään tai fuusioitunut toiseen firmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti