Seitsemäs joki - Luku 12

~ LUKU 12 ~
 

PALUU BORÅSIIN VUONNA 1978

  Muutin siis aluksi äidin luo, mutta sitten etsin itselleni Klaussen avulla vuokra-asunnon Brynolfsgatanin varrelta. Se oli omakotitalo, jossa oli iso omenapuutarha. Klaus omisti automaalaamon Dannikessa, noin 20 km etäisyydellä Boråsista. Maalaamon nimi oli Lackans Billackering. Hänellä oli siellä kaksi alaista, joista toinen oli lopettamassa ja muuttamassa Suomeen. Klaus pyysi minua sinne töihin ja suostuin siihen.

  Aloitin työt 16.10.1978. Maalaamo sijaitsi vanhassa kanalassa. Siinä ei ollut sosiaalisia tiloja ja siksi meidän piti käydä tarpeillamme läheisessä metsikössä. Tosi alkeellista touhua! Kerran minulle tuli kova ripuli ja jouduin juoksemaan noin 50 cm hangessa metsään tarpeilleni ja ehdin juuri ja juuri ajoissa vetää housut alas! Työnäni oli hioa ruostuneista autoista uudelleen maalattavat osat niin puhtaiksi, että toinen työmies, nimeltä Thomas, sai laittaa pakkelit niihin kohtiin ja hioa ne sileiksi maalaamista varten. 

  Klaus suoritti maalaukset. Työ oli likaista ja epäterveellistä, sillä kertakäyttöiset hengityssuojaimet eivät juuri estäneet hienojakoisen maali- ja ruostepölyn tuloa keuhkoihin ja hiuksiin. Töissä ei ollut suihkua. Parturissa kerroin tulleeni sinne suoraan automaalaamosta ja hionneeni siellä autoa. Parturi sanoi: ”Huomaan auton olleen vihreä!” Sitä se olikin ja hiusten tyvi ja koko päälaki olivat värjäytyneet vihreäksi.

  Kaipasin uskovien yhteyttä. Koin johdatusta Boråsin suomenkieliseen Maranata-seurakuntaan. Liityin siihen, sillä se oli myös lähempänä asuntoani kuin Suomalainen helluntaiseurakunta, enkä pitänyt siitä, että arvostamani Juvonen oli erotettu paimenen toimestaan siksi, että hän oli aiheellisesti arvostellut seurakunnan vanhemmistoa siitä hysteriasta, mikä oli syntynyt Niilo Ylivainion myötä. 

  Hän sanoi, että Raamatussa opetetaan meitä siihen, että pysyisimme uskossamme lujina ja pystyssä, emmekä etsisi kaatumisia. Hän oli oikeassa, sillä aivan liian monet etsivät vain kaatumiskokemusta. Toki Niilon uskonrukousten kautta monet paranivat. Tunsin heistä kaksi: Erään naisen Raamattupiiristämme Orionilla ja myös itseni, sillä myös minä paranin kerran Hesassa hänen kokouksessaan.

IKÄVÄ ILTA MARANATASSA

  Suomalaiseen Maranata-seurakuntaan kuului noin 10 jäsentä. Heistä minä, silloin 29-vuotias, olin nuorin. Koska siellä laulettiin liian vanhoja lauluja, niin en halunnut johdattaa sinne ketään nuorisosta, koska olin varma, etteivät he haluaisi olla siellä edes kokouksen loppuun asti. 

  Minua nuhdeltiin siitä, etten ollut tuonut ketään mukanani kokouksiin ja se masensi mieltäni niin, että sen viikonlopun jälkeen olin jopa väsyneempi kuin ennen viikonlopun alkamista! Kuitenkin nimenomaan seurakunnan pitäisi olla paikka, missä virvoitutaan! 

TAIVAS PUUTTUI TILANTEESEENI

  

  Oli jo tammikuun loppu, mutta lumi oli taas sulanut maasta. Istuin ainoana matkustajana linja-autossa, sen takapenkillä matkalla Dannikeen työhöni. Olin perin masentunut viikonlopun kokouksen vuoksi, sateisen sään vuoksi, sillä vettä tuli valtoimenaan ja myös siksi, että muistin millainen työ minua odotti heti maanantaiaamusta: pohjastaan läpiruostunut Volvo Farmariauto. 

  Oli sateinen sää ja kanalan toisen kerroksen, jossa myös osa autokorjaamosta sijaitsi, kaksoisovet avattiin usein päivän mittaan. Joutuessani makaamaan kylmällä betonilattialla, pyyhkäisi kylmä tuuli niin, että oikein tärisin vilusta! Olin vielä puolivälissä matkaa töihin tuona aamuna, kun bussin takapenkillä istuessani aloin purkaa sydäntäni Herralle. 

  Sanoin sydämessäni: ”Oi rakas Vapahtajani, olen hyvin pettynyt elämääni pikkuveljeni firmassa. Se ei ole vain nöyryyttävää, vaan myös epäterveellistä. En tahdo elää tällaista elämää. Minun sydämeni itkee.”  Kyyneleet valuivat poskilleni. Yhtäkkiä korvani avattiin ja kuulin suuren taivaallisen orkesterin alkavan soittaa minulle tuttua laulua, johon yhtyi suuri kuoro. Sen sanat kuuluivat näin: ”Vain ristintie vie onneen ja rauhaan. Jeesus sen meille viittonut on. Vain ristintie vie riemuihin taivaan, pyhien seuraan ja lepohon.” Laulu toi taivaallisen rakkauden sydämeeni!

  Silloin katkera itkuni loppui ja aloin itkeä ilosta. Tajusin näet, että jälleen kerran taivaasta tarkkailtiin minua ja ahdinkoani. Vapahtajani näki hyväksi järjestää vain minua varten tuollaisen mahtavan orkesterin ja laulukuoron. Tuo laulu jäi soimaan sydämeeni ja hyräilin sitä kävellessäni linja-auton pysähdyttyä 500 m matkan vesilätäköitä täynnä olevaa hiekkatietä pitkin. 

  Kun ymmärsin ”suoran yhteyden olevan auki taivaaseen asti”, niin ylistysteni lomassa rukoilin sanoen: ”Kiitos rohkaisusta rakas Vapahtajani ja kiitos myös sinulle rakas taivaallinen Isäni. Isä, Pyydän sinulta Jeesuksen nimessä: ’Järjestä minulle koulutustani vastaava työpaikka Suomesta! Kiitos! Aamen.”

  Vaikka tuo työpäivä oli ulkonaisesti sään ja työn puolesta kaikkein synkin päivä, oli se kuitenkin yksi ihanimmista työpäivistäni koko elämäni aikana, koska tuo linja-autossa suoraan taivaasta vain minua varten säestetty ja laulettu laulu soi koko päivän sydämessäni ja hyräilin sitä myös koko illan! Sain sen johdosta ylen arvokkaan opetuksen: 

  Vaikka ulkonaiset olosuhteet eivät muuttuisi, niin suhtautumisemme niihin voi muuttua täysin, kunhan vain käännymme ahdingossamme rakkaan taivaallisen Isämme puoleen. Tuon laulun hyräileminen lämmitti minua jopa fyysisesti muutoin hyytävän kylmässä työympäristössä, jossa en nähnyt mitään lämpöpattereita. 

  Eivät nekään olisi auttaneet, koska yläkerran kaksoisovia avattiin niin usein ja silloin tuuli pääsi puhaltamaan suoraan sisälle ja lattialle, jossa selälläni työskentelin. Thomas ja Klaus työskentelivät alakerrassa, jossa ei ollut samaa ongelmaa.

YLLÄTTÄVÄ PUHELINSOITTO

  Odotin rukousvastausta. Se ei viipynyt kauan, sillä taivaassa oli laitettu asia vireille. Seuraavana päivänä menin kahvitauolle alakertaan, mitä en yleensä tehnyt, koska töitä oli niin paljon ja siksi join termoskannustani yläkerrassa. Alakerrassa ollessani kuulin puhelimen soivan ja ääni sisimmässäni sanoi minulle: ”Tuo soitto on sinulle.” Thomas vastasi siihen ja sanoi yllättyneenä: ”Leffe, det är för dig.” Suomeksi: ”Lefa, se on sinulle.” 

  Olin ihmeissäni, sillä luulin vain äitini tietävän numeroni töihin. Soittajana oli isäni Suomesta ja hänellä oli hyvin erikoinen asia! Hän aloitti sanoilla: ”Leif, nyt sinulla on elämäsi tilaisuus saada Suomesta hyvä työpaikka ja tuskin toista sellaista tulee!” Tunsin Pyhän Hengen väreilyn hänen sanoissaan ja tajusin heti, että isäni toimii nyt Herran välikappaleena. 

  Hän jatkoi sanoen: ”Muuan mies nimeltään Halttula, Aaltosen Tehtaat Oy Sarviksesta, soitti minulle ja kertoi tehneensä useita puheluja etsiessään Leif Norrgård nimistä teknikkoa. Hän oli pannut merkille sinun suunnittelutaitosi ja ahkeruutesi silloin kun työskentelit Tampereella keväällä 1978 hänen alaisenaan piirustuskonttorissa. Lopulta hän löysi minut ja pyysi minua kehottamaan sinua soittamaan hänelle”. Isä antoi minulle Halttulan puhelinnumeron.

  Soitin Halttulalle ja hän kertoi olleensa miesten saunaillassa, jossa Orion Yhtymän tekninen johtaja, Matti Valanki, kertoi etsivänsä ”puskaradion” kautta luotettavaa sähköteknikkoa Orion Yhtymän teknisiin projekteihin ja hän muisti silloin minut ja suositteli minua ko. tekniselle johtajalle. Hän antoi minulle Matin numeron ja pyysi minua soittamaan hänelle. 

  Soitin Matille, joka siirsi puhelun insinööri Pertti Nuopposelle. Hän kertoi, että tointa on hakenut jo useampi varteenotettava hakija, mutta päätöstä ei ole vielä tehty. Hän pyysi minua tulemaan työhaastatteluun kahden viikon päästä. Sanoin ettei minulla ole esittää mitään työtodistuksia, ei edes Tekun päästötodistusta, koska ne olivat liian hyviä, estäen minua saamasta mitään työtä muulta alalta. 

  Kerroin, että revin ne paperit, mutta voin pyytää virallisen kopion HTOL:n kansliasta ja kirjoittaa ulkomuistista luettelon teknisistä työpaikoistani. Kuultuaan tuon kaiken, oli langan päässä hetken syvä hiljaisuus ja ajattelin, että ”peli on menetetty”, mutta Pertti sanoi: ”Tule kuitenkin työhaastatteluun ja säilytä matkalippusi, sillä korvaamme matkasi ja maksamme sinulle myös päivärahan matkapäivistäsi.” 

  Vastasin Pertille: ”Odota hetkinen, niin kysyn esimieheltäni, että sopiiko ehdottamasi päivä hänelle, sillä meillä on täällä Boråsissa nyt työruuhkaa.” Hän sanoi: ”Kysy pois!” Kysyin Klausselta ja hän sanoi: ”Mene vain, sillä kyllä me selviämme tästä pikkuruuhkasta.” Vastasin Pertille, että ehdotettu aika sopii myös esimiehelleni. Se oli noin kahden viikon päässä, maanantai, jolloin jouduin olemaan töistä poissa vain kaksi päivää.

MATKA SUOMEEN JA ISÄN LUO

  Aika kului nopeasti ja ehdin saada HTOL:stä virallisen kopion Tekun päästötodistuksestani. Olin lähettänyt anomuskirjeessäni mukana rahaa 20 SEK ja sain yllättäen rahan takaisin ja todistuskopion lisäksi kirjeessä oli mukana eräs kristillinen lentolehtinen Basilea Schlinkiltä: ”Kun elämäsi näyttää synkimmältä, on Jumalasi sinua kaikkein lähimpänä!” Sen alla luki: Terveisin: konttoristi. Olin todella otettu tuosta rohkaisusta, sillä en näet ollut millään tavalla anomuksessani edes vihjannut olevani kristitty! HalleluYah!

  Oli kiva mennä taas tapaamaan rakasta isääni. Vaihdoimme kuulumiset ja kerroin laativani listan niistä teknisen alan työpaikoista, joissa olin aiemmin työskennellyt, jotta työhaastattelu sujuisi juohevasti. En silloin kehdannut kertoa edes isälleni, millaisissa hengellisissä vaikeuksissa olin ollut. 

  Ahdingon keskellä olin repinyt kaikki koulu- ja työtodistukseni riekaleiksi, koska minulle oli sanottu useamman kerran töitä Suomesta etsiessäni, että minulla on niin hyvät paperit, että lähden varmaan heti pois, saadessani työpaikan omalta alaltani. En saanut töitä omalta alaltanikaan, koska olin ollut liian kauan pois niitä vastaavista tehtävistä ja tekninen ala kehittyy nopeasti.

  Ennen kuin menin nukkumaan isäni kodissa, rukoilin syytä siihen, että miksi Herra järjestää minulle työn juuri tuosta firmasta, sillä olin varma siitä, ettei varsinainen maallinen työ olisi suurin syy siihen. Nukahdin ja näin siitä unen.

ENNUSUNI JOKA MYÖHEMMIN TOTEUTUI

  Näin selkeän ennusunen, jonka ymmärsin liittyvän tulevaan työpaikkaani. Kävelin polkua kesämaisemassa ja yllättäen se johti isolle kaatopaikalle, jossa oli rojua ja jätteitä levällään. Siellä oli myös inhottava haju ja ajattelin, että tänne minä en kyllä jää ja käännyin jo takaisin polullani. Silloin valkoinen enkeli tuli ja otti minua ranteesta ja sanoi: ”Leif, älä lähde, vaan tule tänne keskelle kaatopaikkaa, niin minä näytän sinulle jotakin.” 

  Tulin uteliaaksi ja menin enkelin kanssa keskelle kaatopaikkaa. Siellä oli puhtaaksi raivattu alue, jossa oli iso pöytä ja pöydälle oli asetettu pystyyn ison taulun erittäin upeat raamit, johon oli pingotettu valkoinen kangas. Enkeli sanoi: ”Maalaa taulu!” Siihen heräsin ja muistin unen selkeästi ja olin varma sen merkitsevän jotain hyvin erikoista ja tärkeää! Myöhemmin selvisi sen merkitys ja palaan siihen tarkemmin ajallaan. 

  Uni oli, kuten usein ennenkin, arvoituksellinen, mutta kun sen esittämä tilanne tulee eteeni, on se silloin helposti ymmärrettävissä. Menin sovittuun aikaan työhaastatteluun ja mukanani olivat vain usko Herran johdatukseen ja apuun, isäni kirjoituskoneella laatimani työlista ja Tekun päästötodistukseni jäljennös. Ajattelin jälleen kerran, että kyllä tämä uskossa vaeltaminen on jännittävää! 

RISTIKUULUSTELUSSA

  Olin luvannut Herralle jo matkalla Suomeen, että tulisin puhumaan täyttä totta työhaastattelussa salaamatta mitään siitä, miksi olin omaa tyhmyyttäni ajautunut työttömäksi eli pois omalta, koulutustani vastaavalta alalta. 

  Olin näet irtisanoutunut neljästi hyvistä työpaikoista tarkoituksenani ja hartaana toiveenani ryhtyä evankelioimaan pelastusta vailla olevia ihmisiä köyhissä ja alikehittyneissä maissa, mutta mikään ovi sellaiseen työhön ei ollut minulle avautunut paastoista ja rukouksistani huolimatta. Rehellisyyttä tarvitaan!

  Minua odotti varsin arvovaltainen haastattelijaryhmä: Tekninen johtaja, professori ja insinööri. He esittivät minulle useita samankaltaisia kysymyksiä ja tajusin heidän pyrkivän niiden kautta saamaan selville, miten luotettava olen! Olin kuin oikeudenistunnossa kuulusteltavana. 

  Tekninen johtaja sanoi: ”Sinähän olet vaihtanut työpaikkaa kuin muuttolinnut maata! Mistä voimme olla varmat, ettet lähde täältäkin yhtä nopeasti?” Vastasin: ”Olen vihdoinkin oppinut tajuamaan, ettei työpaikoista irtisanoutuminen ole ollut Herran tahto, sillä hän olisi muuten jo avannut minulle haluamani työn. Siksi lupaan olla täällä töissä vähintään 3 vuotta, jos se minusta riippuu ja tulen myös pitämään lupaukseni!”

  Tekninen johtaja kysyi: ”Mikä on palkkavaatimuksesi?” Vastasin: ”Minulle riittää ohjekuukausipalkka, jossa on huomioitu omalta alaltani poissaolo ja työvuodet.” Johtaja tivasi edelleen: ”Täytyyhän sinulla olla myös ihan oma palkkatoiveesi. Mitä pyydät?” Vastasin: ”Ei minun lähtökohdastani ole varaa pyytää muuta kuin se, mihin äsken viittasin.” Johtaja tivasi edelleen: ”No kerro nyt edes jokin palkkatoive!” 

  Minä vastasin tomerasti: ”Mielestäni 3200 mk/kk olisi sopiva!” Minulla meni näet kruunut ja markat hieman sekaisin. Johtaja sanoi siihen: ”Oho! Onpa kova vaatimus!” Sanoin: ”Olkaa hyvät ja kirjoittakaa se muistiin.” Siihen haastattelu päättyi. Aavistin, etten ollut heille mieleinen, mutta Herra oli päättänyt asian toisin, mikä selviää myöhemmin.

  Kun pakkasin paperit salkkuuni, niin insinööri sanoi: ”Lupasin puhelussa, että maksamme hänelle matkarahat.” Siihen johtaja sanoi: ”Maksetaan hänelle myös päivärahat.” Sain täyden matkakorvauksen ja päivärahat muistaakseni jopa neljältä päivältä. Vaikka ymmärsin heidän ilmeistään, etten ollut heille mieleinen, niin pyysin vielä lopuksi: ”Voisitteko ystävällisesti kertoa minulle viikon kuluttua, keneen valintanne osui.” 

  Insinööri vastasi: ”Soitan sinulle silloin ja kerron miten valinta meni.” He kertoivat haastattelevansa yhteensä seitsemää henkilöä ja jäljellä oli vielä kaksi haastateltavaa ko. tointa varten. He olivat päättäneet ratkaista sen kenet ottavat toimeen, viimeistään viikon kuluessa.

  Palasin töihin Ruotsiin ja kerroin Klausselle miten haastattelu meni ja että minulle luvattiin soittaa viimeistään viikon kuluttua. Viikko kului ja vielä toinenkin, vaan mitään soittoa ei minulle Orionista tullut. Siispä soitin itse sinne ja osasin odottaa sellaista vastausta, jollaisen valitettavasti myös sain.

  Kun sama insinööri vastasi puheluuni, niin kysyin: ”Miten valintanne sujui, löysittekö sopivan henkilön?” Hän vastasi: ”Anteeksi, etten soittanut sinulle. Valitettavasti valintamme osui nyt erääseen toiseen, jolla oli kaikkia muita ehdokkaita paremmat valmiudet tehtävään. Hänellä oli riittävästi sähköalan kokemusta, samoin instrumenttitekniikan kokemusta useita vuosia. Niistä sinulla ei ollut lainkaan kokemusta.” 

  Vastasin: ”Onnittelen, sillä saitte varmaan paljon minua paremman henkilön toimeen. Toivotan sinulle ja muillekin siellä Jumalan siunausta, lisäksi valitsemallenne henkilölle menestystä työssään.”  Tunsin sydämessäni suuren pettymyksen ja ajattelin: ”Voi rakas Herrani, kuinka tässä nyt näin kävi, sillä luotin sinun järjestävän tuon toimen minulle?” Pikkuveljeni Klaus oli kuunnellut puheluamme ja huomasin hänen säälivän katseensa. 

  Olin näet ehtinyt jo sanoa hänelle aiemmin, heti ensimmäisen soiton tultua isältämme, että Herra puhui etukäteen olevansa tuon soiton takana ja minä olen varma, että Herra järjestää minulle kyseisen työpaikan. Kun sinä päivänä menin hänen kanssaan lounaalle, sanoin vielä autossa Klausselle: ”Tunsin Herran äänen ja olen varma, että hän todella oli tuon hankkeen takana. Siksi en voi ymmärtää, miksi sain kielteisen vastauksen.” Veljeni katse paljasti sanoittakin hänen ajattelevan minusta, että uskoni on vienyt minulta järjen.

  Vain kolme päivää myöhemmin sain soiton samalta insinööriltä. Hän sanoi: ”Nyt on tapahtunut yllättävä käänne hakemasi toimen suhteen. Henkilö, jonka valitsimme, kieltäytyikin ottamasta tointa vastaan, eikä ilmoittanut mitään syytä siihen. Ristikuulustelumme perusteella sinä olit ainoa, joka sai luotettavuuteen nähden täydet pisteet. Jos olet vielä kiinnostunut toimesta, niin tule tänne 1.3. kirjoittamaan työsopimus ja silloin saat myös aloittaa työsi täällä.” 

  Vastasin: ”Odota hetkinen, niin kysyn esimieheltäni, että sopiiko hänelle noin nopea nykyisestä työstäni irtautuminen.” Klaus vastasi heti: ”Sopii!” Sitten sanoin insinöörille: ”Se sopii hänelle ja lupaan tulla silloin töihin.” HalleluYah! Klaus on ihmeissään tuosta käänteestä. Hän, äitini ja muutkin omaiseni saivat selvän todistuksen siitä, että Herra oli hankkeen takana. HalleluYah! Lahjoitin uudet huonekaluni äidilleni ja osan Klausselle. 

  Olen kiitollinen Klausselle häneltä saamastani avusta, myös asunnosta lähtöni suhteen. Otin vain kaikkein välttämättömimmät tavarat mukaani. Sanoin heti asuntoni irti ja maksoin irtisanomisajalta kuukauden vuokran. Hyvästelin rakkaat omaiseni ja matkustin laivalla Helsinkiin kohti uusia seikkailuja!

UUSI TYÖPAIKKA ESPOOSTA

  Laitoin kaksi painavaa matkalaukkuani rautatieaseman tavarasäilöön ja ehdin käydä Kristittyjen Asunnonvälityksessä etsimässä vuokra-asuntoa, jonka sainkin Iso Roobertinkadun varrelta hyvin edullisesti. Kyseessä oli ns. ”palvelijan huone” hissitalosta omalla sisäänkäynnillä ja vessalla. HalleluYah! 

  Huomasin uusien työkavereitteni olevan mukavaa väkeä. Aiemmin mainittu proffa oli lähin esimieheni. Pertti oli valmistuttanut sen laitteen prototyypin, jolle minun piti rakentaa 40 kV:n potentiometri. Muistan kuin eilisen päivän sen, mitä minulle sanottiin saatuani työsopimuksen ja aloittaessani työni:
  ”Projekti, jota tulet jatkamaan on huippusalainen, eikä siitä saa hiiskua sanaakaan tämän ryhmän ulkopuolella. Koska olit ristikuulustelun perusteella kaikkein luotettavin, niin siksi valintamme osui sinuun, vaikka useilla muilla hakijoilla olisi ollut paljon sinua parempi kokemus ja valmiudet sen hoitoon.” 

  Kun näin kyseisen laitteen, olin lentää selälleni hämmästyksestä! Vai on se muka huippusalainen! Olinhan näet nähnyt jo 6,5 vuotta aiemmin aivan samanlaisen laitteen ilmestyksessä! Onneksi älysin pitää suuren suuni kiinni, ettei minua olisi leimattu vähintäänkin mielenvikaiseksi, sillä enneunet eivät oikein istuneet tekniikan ja tieteenharjoittajien kokemusmaailmaan silloin ja vielä vähemmän nykyisin! Kerron nyt siitä 4-osaisesta ilmestyksestä:

YKSI SYVIMMISTÄ USKONKRIISEISTÄNI

  Palaan nyt ajassa takaisin aina vuoteen 1972. Olin jatkuvassa henkivaltojen tulituksessa ja jouduin paljon paastoamaan, rukoilemaan, ja lukemaan Sanaa eli Raamattua, säilyttääkseni mielenterveyden. Seuraavassa taustaa uninäylle:

  Olin 1972 syksyllä liittynyt Helsingin Siionseurakuntaan koska parhaimmat uskonystävänikin Jeesus-talolta olivat Hurstien kehotuksesta liittyneet siihen. Olin siis ollut kuuliainen ihmisille, kysymättä asiaa Herralta, jolta minun olisi pitänyt sitä ensisijaisesti kysyä! Vapaahelluntaiseurakunta Siion oli siihen aikaan stadin palavin vapaaksi seurakunnaksi järjestäytynyt herätysliike, mutta sen toiminta oli hyvin erilaista kuin Jeesus-liikkeessä. 

  Oltuani vain 2 kk jäsenenä aloin voida hengellisesti erittäin pahoin! Koin tehneeni sangen suuren virheen liittyessäni siihen ja erityisesti eräässä kokouksessa totesin oppineeni lähes ulkoa samanlaisina toistuvat saarnat, jotka tulivat kuin soittolevy olisi alati soittanut samaa säveltä hypäten tietystä kohtaa alkuun. 

  Olin varma siitä, että jos jäisin siihen seurakuntaan, alkaisin henkisesti kuihtua, katkeroitua ja lopulta kokea ehkä hengellisen kuoleman! Etsin kuitenkin ensin perusteellisesti vikaa itsestäni. En sitä löytänyt. Siinä kokouksessa sydämeni itki, olin hyvin murheellinen ja rukoilin apua Herralta.

  Kysyin: ”Oi rakas Jumala, neuvo minulle, missä olen mennyt harhaan? Miksi koen olevani ikään kuin henkisessä vankilassa, vaikka Sanasi mukaan ’Siellä missä on Herran Henki, siellä on vapaus’? Jos Sinun tahtosi on, että eroan tästä seurakunnasta, niin ilmoita se minulle. Sillä muuten en uskalla erota, koska sellaisesta on vakavasti varoitettu ja etenkin sen seurauksista. Kiitos ja aamen!”

Rukous ennen unta

  Sinä iltana rukoilin kovassa ahdistuksessa kotona noin tunnin vierain kielin ennen makuulle menoa, kunnes lopulta tunsin rukoukseni menneen kaikkien henkivalloissa olleiden näkymättömien esteiden läpi ja sitten nukahdettuani näin pitkän ja ylen ihmeellisen unen. Uni oli selvä vastaus edellä kertomaani rukoukseen. Näin sisällöltään tuota samaa unta neljänä perättäisenä yönä ja joka yö siinä näytettiin lisää yksityiskohtia. Se oli todella perusteellinen vastaus!


Uni pääpiirteittäin

  Kun olin rukoillut vierain kielin noin tunnin kunnes tunsin sisimmässäni rukouksen menneen läpi, niin nukahdin ja näin seuraavanlaisen värielokuvan tapaisen unen jossa ”Tulin sisälle erääseen valoisaan ja siistiin olohuoneeseen, jonka keskellä näin erään hyvin tutun nuorukaisen istuvan sohvalla ja lukevan sarjakuvalehteä”. Kiinnostuin tietämään, että mitä tuo sarjis sisältää(?)

  Kävelin nuorukaisen taakse ja katsoin hänen oikean olkapäänsä yli lehteä. Se oli taitavasti kuvitettu ja tekstitetty hengellinen lehti. Yllätyin siitä, että tuo nuorukainen olinkin minä itse ja siitä eteenpäin minä yksin istuin sohvalla ja luin sitä sarjakuvalehteä suurella mielenkiinnolla! Sarjis käsitteli minun omaa elämääni menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa! Ihmeellistä!

  Siinä näytettiin, miten vaelsin rakkaimpien uskonystävieni seurassa.  Liityin, ikään kuin heidän imussaan, tuohon Siionseurakuntaan, kysymättä erikseen Herrani mielipidettä, ja sitä minun olisi ehdottomasti pitänyt ensin kysyä! Liityin sinne siksi, että Jeesus-talolla ollessani Veikko Hursti kehotti kaikkia nuoria uskovia liittymään johonkin paikallisseurakuntaan ja hänkin vaimoineen kuului Siionseurakuntaan. 

  Alussa kaikki oli ihan hyvin, mutta jo noin 2 kk:n kuluttua koin alkavani voida hengellisesti hyvin pahoin ja että jos jatkan srk:ssa oloa, niin tulen lopulta kokemaan hengellisen kuoleman. Sitten näin sarjiksessa ihmissilmille näkymättömiä hengellisiä salaisuuksia!

Hengellinen vankila!

  Näin srk:n todellisen hengellisen rakenteen. Näin miten me srk:n nuoret vaelsimme hyvin hämärästi valaistussa pyöreässä rakennuksessa, jonka sisäsali oli noin 100 m halkaisijaltaan ja jossa ei ollut seinässä yhtäkään ovea poistumista varten! Sen kupolikatto kuin puolipallo, jonka alareunan kohdalla oli aukko, noin 2 x 2 m. 

  Vain siitä pilkisti sinitaivas. Me nuoret vaelsimme ikään kuin lammaslaumana rakastaen toisiamme ja luullen menevämme eteenpäin (eli kasvamalla uskossamme). Nuoret katsoivat vain toinen toisiinsa, eivätkä tajunneet, minne he kulkivat, vaan luottivat toinen toisiinsa.

  Kun katsoin tarkemmin mihin me kuljimme, niin näin meidän kulkevan suurta ympyrää eräänlaisen noin 50 m halkaisijalta olevan mustan korokkeen lähellä. Koroke oli noin 20 cm korkeammalla kuin lattia. Emme vaeltaneet aivan korokkeen vieressä, vaan noin reilun metrin etäisyydellä siitä. Me vaelsimme suurta ympyrää yhä uudelleen ja uudelleen kuin noidankehää!

Hälytyssoitot!

  Kun vaelsimme kaikessa rauhassa, niin yllättäen näin pyöreästä ulkoseinästä rakennetun koko salin kiertävän lehterin, joka kohosi lattiasta noin 3 m korkeudelle. Siellä näin kahden valkopukuisen enkelin pitävän suullaan kultaista trumpettia ja puhaltavan kaksi pitkää hälytyssoittoa, joiden aikana nuorten piti välittömästi syöksyä sen korokkeen tyvessä sijaitsevista, noin 1 m halkaisijaltaan olevista aukoista jalat edellä turvaan! 

  Niitä aukkoja oli tasaisin välimatkoin, mutta niitä oli yksi vähemmän kuin nuoria, joten yksi nuori joutui pakostakin jäämään ilman turvapaikkaa. Sarjakuvan mukaan se, joka ei heti ehtinyt hypätä alas kohdallaan olevasta aukosta, joutui pikimustiin pukeutuneiden pahojen miesten eli pimeyden enkelien saaliiksi. 

  Niitä enkeleitä oli kauttaaltaan sen lehterin ympärillä ja he ampuivat tulta palavia nuolia, jotka lensivät viuhuen eri puolilta salia ja upposivat uhriin. Uhri kaatui haavoittuneena lattialle, kärsi suuria tuskia ja kuoli lopulta hengellisen kuoleman.

Salaisuus paljastui

  Ne nuoret, jotka ehtivät hypätä aukosta turvaan putosivat ihan samanlaiseen saliin ja taas he alkoivat kiertää samanlaista koroketta ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut ja jälleen hälytyssoiton soidessa kaikki muut ehtivät hypätä turvaan paitsi yksi, koska tässäkin salissa oli yksi turva-aukko liian vähän. 

  Silloin tajusin, miten salakavala vankila ja suorastaan hengellinen keskitysleiri tuo seurakunta oli, sillä sama meno jatkuisi koko ajan alaspäin, kunnes jäljellä olisi vain yksi nuori uskova, eikä siinä alimmassa kerroksessa olisi yhtäkään aukkoa turvapaikaksi. Kaikki nuoret olisivat siinä vaiheessa joutuneet ovelan Paholaisen saaliiksi! Mikä hirvittävä kohtalo se on noille nuorille! Huhhuh!

Sarjis jatkui

  Ainoa todellinen pakotie tuosta vankilasta oli kupolikaton alareunassa oleva aukko, noin 2 x 2 m. Mutta aukko oli noin 6,5 m korkeudessa, eikä ollut tikapuita, jotta sen luo voisi ensin kiivetä ja sitten hypätä ulos. Sarjiksen mukaan se, joka onnistuisi hyppäämään aukosta ulos, putoaisi tasaiseen hiekkaerämaahan, joka oli autiona silmänkantamattomiin. 

  Hänen tulisi heti sinne pudottuaan painautua sen suuren rakennuksen ulkoseinämää vasten ja siinä olevaan varjoisaan syvennykseen piiloon määräajaksi. 

Kun joku pääsi ulos, niin heti sen rakennuksen ulkomuurista avattiin valtavat kaksoisovet ja kaiuttimista kuului hirvittävän hirvittävä huuto: ”Yksi on päässyt karkuun!” 

  Heti sen jälkeen lähti rakennuksesta valtavalla vauhdilla useita punaisia hälytysajoneuvoja, joiden valonheittimet pyyhkivät kaikkea hiekkaerämaata ristiin rastiin edestakaisin ikään kuin haravoiden koko alueen, voidakseen löytää karkulaisen ja palauttaa tämän väkisin takaisin vankilaan.

Outo laite erämaassa?

  Kuvasarja jatkui siten, että kun ne kaikki hälytysajoneuvot olivat lopulta palanneet takaisin samaan rakennukseen, kaksoisovet oli suljettu ja syvä hämärä laskeutunut tienoon ylle sekä hiljaisuus, niin silloin karkulaisen piti tulla esiin piilostaan ja kävellä sitä hiekkaerämaata auringonlaskun suuntaan melko kauas, kunnes hän saapui oudon laitteen luo. 

  Se laite oli identtinen tuon Orion Yhtymä Oy Analytica’ssa olleen huippusalaisen projektin kanssa, jonka jatkokehittelyn, koestuksen ja laboratoriotestien tekemisen sain tehtäväkseni 1.3.1979 alkaen. Siis vasta 6,5 vuotta unen näkemisen jälkeen! HalleluYah!

Laitteen rakenne unen mukaan (Kts. valokuvaa seuraavalla sivulla)

  Laite oli kiinnitetty pöytään, joka oli kooltaan 150 cm x 75 cm x 75 cm (pituus, leveys, korkeus). Siihen oli pituussuunnassa tehty V-muotoinen lovi puoliväliin leveyttä ja V:n pohjassa oli noin 15 cm suoraa osaa pöydän pituussuuntaan. 

  Siihen V-aukkoon oli pultattu kiinnitysraudoin se outo laite, joka oli kuin pieni kanuuna, jonka piippuosa oli suunnattu noin 40 cm pöytätasosta ylöspäin hieman suippenevana ylöspäin mentäessä ja sen alla rakenne jatkui noin 40 cm alaspäin. 

  Rakenne oli pyöreä, ollen kirkasta terästä, paitsi, että alaosan teräslieriön ympärillä oli kupariset ohuet putket kierukalla pöytätasosta alaspäin. Olen peruskoulutukseltani konekonstruktio-teknikko ja siksi laite oli perin mielenkiintoinen! En tiennyt, mikä se oli.

Yhteys omiin joukkoihin

  Karkulaisen piti säätää tuo outo laite sen pöytätasosta ylöspäin kohoavan pyöreän kanuunan tapaisen tyven kohdalta sen molemmin puolin olevilla säätövivuilla. Kun säädöt oli tehty, niin karkulaisen piti odottaa kärsivällisesti ja tarkkailla taivaan rantaa auringonlaskun suunnassa. 

  Piakkoin horisontista nousi hienossa muodostelmassa lentävä armeijan viiden sotilassuihkulentokoneen laivue, joka tuli karkulaisen yläpuolelle yötaivaalla. Silloin kun muodostelman ensimmäinen kone oli aivan tuon oudon laitteen yläpuolella, piti karkulaisen painaa eräänlainen vipu alas. 

  Silloin laitteesta nousi suoraan ylöspäin täysin äänettömästi valtavan kirkas viivasuora valosuihku kuin hitsausvalokaari ja se osui tuohon ensimmäiseen lentokoneeseen, keskelle sen pohjaa ja jäi palamaan laitteen ja lentokoneen välille.

  Silloin kaikki ne viisi konetta pysähtyivät taivaalla paikalleen ja kuului ääni: ”Sait yhteyden omiin taivaallisiin joukkoihisi.” Sen jälkeen sarjiksessa vedettiin esirippu eteen, eikä minulle näytetty enempää tulevaisuuden tapahtumista.

  Tämä kuva on tehty huumorimielessä. Kädessäni on tavallinen pitkävartinen suurennuslasi, jolla muka tarkkailen muovailuvahasta tekemääni ötökkää. Se on LEM:n (Läpivalaisu Elektroni Mikroskoopin) fluoresoivan kalvon päällä. Kaverini otti pynnöstäni tämän kuvan muistoksi. Pääni takana on prototyypin 40 KV jännitemuuntaja eli potentiometri. 

  Valmistin sen ja sen avulla teimme laitteen koestuksen. Lattialla on tyhjöpumppu, jonka saimme lainaksi Otaniemen TKK:sta ja jolla imettiin kolonnin sisältä mahdollisimman paljon ilmamolekyylejä pois, jotta ne eivät olisi olleet esteenä tekemässä häiriötä 40 000-kertaiselle kuvasuurennokselle.

Sama uni tarkemmin

  Herättyäni unesta muistin sen tarkoin ja koska olin varma, että se oli rukousvastaus edellisiltana vierain kielin rukoilemaani rukoukseen, niin painoin unen mieleeni ja tutkistelin sitä mielessäni.

  Kun tuli saman päivän ilta, niin rukoilin Herraa näyttämään sama uni hieman yksityiskohtaisemmin, että voisin tajuta, mitä hän sen kautta minulle tahtoo ilmoittaa. Rukoilin jälleen noin tunnin ajan vierain kielin, kunnes sain varmuuden siitä, että rukous oli kuultu taivaassa. Herra näyttikin samasta unesta sen ensimmäisen kolmanneksen yksityiskohtaisemmin heti sinä yönä ja siinä tuo karkulaisnuorukainen olin siis minä.

  Myös toisen päivän iltana pyysin jälleen Herraa näyttämään unen jatkoakin yksityiskohtaisemmin ja kun olin rukoillut taas ensin vierain kielin voittoon, niin nukahdin sinä iltana ja näin toisenkin kolmanneksen samasta unesta yksityiskohtaisemmin.

  Kolmannen päivän iltana eli neljäntenä perättäisenä yönä rukoilin saada nähdä loputkin unesta tarkemmin ja rukoiltuani jälleen vierain kielin voittoon, nukahdin ja sain nähdä myös sen kolmannen kolmanneksen samasta unesta ja siihen tuli mielenkiintoisia lisäyksiä ja tärkeitä yksityiskohtia lisää sarjikseen verraten. 

  Tuo neljännen yön uni oli selvästi saman tarkennetun unen loppuhuipennus. Unen opetuksesta ei jäänyt epäselvyyttä, eikä siitäkään, keneltä se minulle lähetettiin!

Kaipaus vapauteen

  Aiemmin kerrotussa unessa tuli eräässä vaiheessa tilanne, jossa erkanin isoa, halkaisijaltaan noin 50 m olevaa koroketta kiertävästä nuorten joukosta ja katsoin kaihoten kupolikaton alaosassa, noin 6,5 m korkeudessa olevaa ainoaa 2 x 2 m kokoista ulospääsyaukkoa, josta loisti tuohon muutoin kalmanväriseen ja hämärään temppeliin kirkasta vaaleansinistä valoa. Ajattelin, että voi kunpa voisin päästä siitä ulos ja vapauteen!

Kaksi enkeliä

  Kuten aiemmin kerroin, niin eräässä vaiheessa kaksi valkoisiin vaatteisiin puettua enkeliä soitti kultaisella trumpetilla kaksi pitkää hälytyssoittoa. Myös tänä neljäntenä yönä ne enkelit olivat juuri kohottaneet trumpetit soittovalmiuteen ja nostaneet ne suulleen puhaltaakseen niihin.

  Mutta silloin tapahtuikin jotakin aivan uutta! Tapahtui näet niistä edellisistä, kolmena edellisenä yönä samaa aihetta käsitelleistä unista täysin poikkeavaa!

Valkopukuisten kuoro!

  Yhtäkkiä kupolikaton läpi laskettiin eteeni halkaisijaltaan pyöreä, noin 10 m:n kokoinen hohtavan kirkas taso, ikään kuin lasia tai sulaa metallia. Sen päällä seisoi pitkiin valkoisiin vaatteisiin puettuja miehiä ja naisia, joiden kasvot loistivat YeHoWaH Elohimin kirkkautta ja ihmeellistä, ikään kuin pyhää rakkautta ja ikuista elämää sisältävää valoa. 

  Vaatteet olivat niin pitkät, ettei edes heidän nilkkojaan näkynyt.  He alkoivat laulaa valtavassa Pyhän Hengen voimassa ja riemuiten laulua: ”Vapaana on Herran kansa, synnin kahle paina ei, pois on tuska kuolon ansa, Jeesus meidät voittoon vei!” 

  Tunsin tuohon kuoroon kuuluvista laulajista vain yhden keski-ikäisen ja aidosti uskovaisen naisen ja jonkin aikaa myöhemmin hän, rouva Mäkinen erosi Siion-srk:sta ja liittyi Hesan Saalemiin, jonne hän myös jäseneksi jäi. Hän oli sitä ennen laulanut Siionseurakunnan kuorossa.  

Opastava enkeli

  Tuon laulun aikana avattiin kuoron yläpuolella oleva kupolikatto ja taivaalla olevan valkoisen pilven päältä loikkasi luokseni kirkas enkeli, jolla oli miehen ulkomuoto ja hänen hahmonsa hyvin voimakas. Sitten hän muuttui luokseni tultuaan lämpimän keltaiseksi palavakasi tuleksi. 

  Hänellä ei ollut siipiä ja hän oli noin 2 m pitkä. Hän ei häikäissyt silmiäni, eikä näöltään pelottanut minua. Hän tuli aivan oikealle puolelleni ja laittoi vasemman kätensä vasemmalle olkapäälleni, osoitti oikealla kädellään kupolikaton alarajassa, noin 6,5 m korkeudella olevaa vaaleansinistä valoa hohtavaa aukkoa.

  Siis sitä ainoaa pakotietä tuosta hengellisestä vankilasta, kysyen rauhallisella ja ystävällisellä äänellä: ”Leif, näetkö tuon sinisen aukon katossa?" Vastasin: "Näen." Hän jatkoi: "Ota vauhtia ja hyppää siitä ulos!” Ajattelin, että vaikka se näyttää olevan aivan liian korkealla, niin pitäähän minun ainakin yrittää hypätä sen kautta ulos, koska YeHoWan enkeli minua siihen käskee.

- Tähän sopivat Raamatunjakeet: 1) 2. Moos. 3:2 Silloin YeHoWan enkeli ilmestyi hänelle tulen liekissä keskellä orjantappurapensasta; ja hän näki, että pensas paloi ilmitulessa, mutta pensas ei kuitenkaan kulunut. 2) Hebr. 1:7

  Ja enkeleistä hän sanoo: "Hän tekee enkelinsä tuuliksi ja palvelijansa tulen liekiksi";

Pako erämaahan alkoi

  Otin vauhtia ja juoksin aukkoa kohden ja sitten ponnistin voimieni edestä ja ihmeekseni lensin reilusti siitä aukosta ulos. Ainakin 50 cm sen alarajan ylitse ja tein korkeushypyn maailmanennätykseksi 7 m! Enkeli voi sen todistaa, HalleluYah! Putosin temppelin ulkopuolelle, alas hiekkaerämaahan.

  Se avautui tasaisena eteeni silmin kantamattomiin ja auringon viime säteet loivat heikkoa valonkajoa läntiseen horisonttiin. Muistin sarjiksen ohjeen, kts. ”Uni ensimmäisenä yönä” ja painauduin välittömästi temppelin ulkomuurin syvennyksessä olevaan suojaisaan ja sisään vedettyyn syvennykseen piiloon.

Etsintäoperaatio

  Heti sen jälkeen temppelin isot kaksiosaiset ulko-ovet avattiin vauhdilla auki selkosenselälleen ja kuulin hirvittävän huudon: ”Yksi on päässyt karkuun!” Heti ovista syöksyi ulos useita punaisia hälytysajoneuvoja, jotka haravoivat kirkkailla valonheittimillään ristiin rastiin koko edessäni näkyvän tienoon ja myös temppelin ympäristön. 

  He etsivät minua, voidakseen pakottaa minut takaisin siihen kolkkoon hengelliseen vankilaan eli hengelliseen keskitysleiriin, josta kukaan ei lopulta selviäisi elävänä, eikä pääsisi sieltä ulos omin voimin!  Kun he eivät löytäneet minua, niin he lopulta palasivat takaisin temppeliin ja sen kaksoisovet suljettiin. 

  Kun oli tullut aivan hiljaista, niin astuin ulos temppelin muurin syvennyksestä ja aloin kävellä sarjiksen ohjeen mukaan pitkin hiekka-aavikkoa suoraan auringonlaskuun päin. Matka oli melko pitkä.

Outo laite

  Saavuin lopulta keskellä hiekkaerämaata olevan pöydän luo jossa minua odotti ”Outo laite erämaassa?”  Laitteen rakenne oli sama kuin 6,5 vuotta myöhemmin saamassani huippusalaisessa projektissa! Se oli juuri se laite! Pöydän edessä oli tuoli, johon istahdin. 

  Sarjiksen mukaan minun piti ensin säätää tuo outo laite molemmin käsin käyttökuntoon. Tein säädöt ohjeiden mukaan ja kun säädöt laitteen molemmin puolin olivat tehdyt, niin jäin kärsivällisesti odottamaan ja katsomaan taivaalle, auringonlaskuun päin.

Yhteys omiin joukkoihin

  Lopulta näin sarjiksen ohjeen mukaisesti, miten taivaan rannasta lähestyi viiden upean suihkukoneen ryhmä, ikään kuin V-muodostelmassa lentäen minua kohti. Juuri kun muodostelman ensimmäinen suihkukone oli aivan yläpuolellani, painoin sarjiksen ohjeen mukaisesti vivun alas. 

  Silloin siitä oudosta laitteesta lensi heti valtavan kirkas valokaari ja se osui suoraan sen ensimmäisen suihkukoneen alaosan keskelle jääden siihen viivasuorana palamaan, häikäisten ja valaisten koko tienoon! Silloin koko sotilassuihkukonelaivue pysähtyi paikoilleen taivaalla. Kuulin äänen: ”Nyt sait yhteyden omiin joukkoihin!” 

  Uni päättyi, kun näin ne viisi suihkukonetta pysähtyneinä paikoilleen taivaalla ja häikäisevän valokaaren palavan ensimmäisen suihkukoneen ja tuon oudon laitteen välillä.

  Tajusin silloin, että olin Yehowah Elohimin avulla selviytynyt lopullisesti turvaan siitä hengellisestä vankilasta, jossa olin ollut vankina. HalleluYah! 

ELEKTRONIMIKROSKOOPPI

  Laite, jonka ulkomuodon ja toimintaperiaatteen olin nähnyt siinä 4-osaisessa ilmestyksessä 6,5 vuotta aiemmin, oli Transmission Electron Microscope eli ”Läpivalaisu Elektroni Mikroskooppi”. Juuri tuota laitetta sain tehtäväkseni jatkokehittää siten, että rakensin sille 40 kV Potentiometrin, jolla säädettiin 0,05 mm paksuisen kliinisen kudosnäytteen kuvasuurennosta metallilinssien läpi, tarkoituksena yltää solutasolle asti vain noin 50 cm korkeassa kolonnissa. 

  Jos se olisi onnistunut halutulla tavalla, olisi se ollut maailmansensaatio! Professori, joka oli sen keksinyt ja rakentanut siitä ensimmäisen prototyypin kotonaan, totesi Texasin yliopistossa käytyään, että hänen keksintönsä olisi muuten toiminut, mutta siinä oli yksi matemaattinen tuntematon tekijä liikaa! Siksi eivät maailman parhaimmatkaan tietokoneet kyenneet laskemaan oikeaa suurennussuhdetta. 

  Se vaikutti sen, ettei kuvasuurennosta voitu todentaa. Se olisi ehkä voitu todentaa, jos välilinssiä olisi kokeellisesti nostettu 1 mm välein noin 100 mm matkalla ja mitattu tarkasti platinaa olevasta koelevystä otetun kunkin valokuvan perusteella sen todellinen suurentuma jokaisella 1 mm nostolla. Tämä olisi edellyttänyt kokonaan uuden prototyypin valmistamista.

  Tein oman osuuteni projektista. Firman nimi oli Orion Yhtymä Oy, Orion Analytica. Kirjasin laboratoriotulokset suurennoksista otettuine valokuvineen mappiin ja sen jälkeen hyllytimme koko projektin. Noin vuosi siitä, kun olin aloittanut työni, minut siirrettiin isompaan ryhmään, jossa kehitettiin erilaisia analysaattoreita, kuten automaattinen verianalysaattori jne. 

  Edellisessä projektissa oli ollut vain neljän hengen tiimi, johon kuuluivat lisäkseni eräs intialainen tekniikan tri ja kaksi proffaa. Tässä uudessa tiimissä oli meitä muistaakseni kuusi ja lisäksi tekninen johtaja, joka antoi ryhmäläisille täysin vapaat kädet. Hän FM Matti Valanki oli harvinaisen fiksu mies!

  Noihin projekteihin otti lisäksi osaa kolme eri professoria. Varsinaisia tiimin jäseniä olivat lisäkseni koneinsinööri Pertti Nuopponen, eräs fyysikko, kaksi DI:tä, koestaja ja ohjelmoijaexpertti, DI Tarja Kiili. Hän siirtyi projektista Saksan Siemensille uusiin tehtäviin. Hänen tilalleen pestattiin uusi DI. 

  Seuraavassa luvussa kerron mitä tarkoitti aiemmin kertomani, isäni kodissa ennen työhaastattelua näkemäni ennusuni, sillä sekin toteutui ymmärrettävällä tavalla. Siinä vaiheessa en ollut vielä edes saanut tuota tointa, mutta koska Herra tietää myös tulevat ja vaikuttaa kaiken oman tahtonsa päättämän mukaan, tiesi hän minun saavan tuon toimen ja kertoi siksi unessa myös tärkeimmän syyn siihen, miksi sen sain.