Seitsemäs joki - Luku 13

~ LUKU 13 ~
 

SAIN AUTON ILMAISEKSI RUKOUSVASTAUKSENA

  Kerroin jo edellä rukoilleeni Boråsissa, Ruotsissa ollessani, henkilöautoa itselleni, voidakseni tehdä työmatkat paljon nopeammin kuin kävellen, sitten bussilla ja lopulta linjurilla matkaten. Olisin säästänyt matka-ajassa tunnin suuntaansa. Uskoni ei silloin riittänyt sen kuplavolkkarin vastaanottamiseen.

  Sain Hesassa asuessani rukousvastauksena kuplavolkkaria paremman auton, erittäin vähän käytetyn ja hyväkuntoisen Ford Anglian vm. 1968! (Kuvassa alla)

  Sain tämän sillä tavalla Yehowah Elohimilta, että rukoilin itselleni sopivaa kaupunkiautoa ja kerroin sen vain hänelle. En kertonut rukouksestani kenellekään muulle, ettei kukaan antaisi sitä minulle siksi, että kerjään. Rukoilin asiaa siten, että ensin perustelin miksi halusin auton. 

  Se säästäisi matka-aikaani noin tunnin yhteen suuntaan, sillä asuin Iso Roobertinkadun varrella ja työpaikkani oli Espoon Koivumankkaalla, Tontunmäessä. Lupasin vastaanottaa tällä kertaa kyseisen auton, jos Yehowah suostuu sen minulle antamaan ilmaiseksi.

  En halunnut ostaa autoa, koska silloin minun olisi pitänyt pienentää niitä avustuksia, joita säännöllisesti kuukausittain maksoin evankelioimistyölle. Kerroin Yehowalle haluavani käyttövarman ja helposti parkkeerattavan henkilöauton, jonka bensankulutus olisi vähäinen. Sen tulee olla väriltään valkoinen, mikä muistuttaisi minua pitämään myös sieluni alati puhtaana eli Karitsan veressä valkaistuna. 

  Päätin rukoilla vain yhden ainoan kerran autoa ja sen jälkeen vain kiittää, että se on jo tulossa. Jos olisin yhä uudelleen ja uudelleen rukoillut samaa, niin olisin sillä osoittanut vain epäuskoni, ettei rukoustani olisi ikään kuin vielä edes kuultu. Siksi rukoilin yhden ainoan kerran ja kirjoitin sen päivämäärän muistiin allakkaan.

  Rukoilin näin: ”Rakas taivaallinen Isäni. Lähestyn sinua rukouksin rakkaan Poikasi Yeshuan nimessä. Pyydän, että annat minulle sopivan henkilöauton, jonka bensankulutus on vähäinen ja joka on käyttövarma. Sen parkkeeraus Hesassa tulee olla helppoa ja sen tulee olla väriltään valkoinen. Lisäksi sen tulee olla minulle täysin ilmainen! Jos tämä rukous on sinulle otollinen, niin lupaan kyyditä myös rakkaita uskovia sillä autolla tarpeen mukaan kokouksiin. 

  En kerro tästä rukouksesta yhdellekään ihmiselle, enkä rukoile tätä uudelleen, vaan tästä eteenpäin vain kiitän autostani kerran päivässä kuukauden ajan. Sitten en enää mainitse tästä sanallakaan! Tapahtukoon tahtosi. Kiitos! HalleluYah! Aamen!”

  Tein juuri tuolla tavalla ja kun kuukausi oli kulunut ja olin jo kiittänyt joka päivä autostani, päätin unohtaa asian. Vajaa kaksi viikkoa sen jälkeen eräs uskonveli, Rauno, soitti minulle ja pyysi tulemaan luokseen Hesan Kallioon, Karhupuistoon. Menin sinne sovittuun aikaan. Näin hänen olevan puiston reunassa erään Hannun kanssa ja istuvan valkoisessa Ford Angliassa. 

  Hän viittoi minut auton luo, pyysi istumaan auton rattiin ja pyysi, että tekisimme yhdessä pienen ajelun kaupungilla. Teimme sen ja pysähdyimme sen jälkeen samaan puiston reunaan. Sanoin, että onpa näppärä kaupunkiauto! Kysyin: ”Milloin ja mistä olet tällaisen saanut?” Vastausta ei kuulunut, vaan…

  Rauno kysyi: ”Tahdotko tämän omaksesi ja ihan ilmaiseksi?” Yllätyin ja vastasin: ”Odota 10 sekuntia.” Kysyin hiljaa sydämessäni Herralta: ”Herra, onko tämä se auto, jota rukoilin?” Herra kuiskasi korvaani: ”Eivätkö kaikki tuntomerkit sovikaan siihen?” Vastasin: ”Sopivat täysin. Kiitos, HalleluYah!” 

  Sitten sanoin Raunolle: ”Minä otan tämän mielelläni, sillä olen salassa rukoillut juuri tällaista!” Silloin Rauno huokaisi helpotuksesta ja sanoi: ”Se oli siis sittenkin Herran tahto, vaikka epäilin, ettet sinä edes halua itsellesi autoa!” Kysyin, että mitä tarkoitat? 

  Hän sanoi rukoilleensa kolmena päivänä viikon kuluessa Herralta, että kenelle Herra tahtoisi hänen antavan tämän auton ja joka kerta hän kuuli sydämessään vastaukseksi: ”Anna se Lefalle!” Hän oli vastannut: ”Mutta Lefalla on hyväpalkkainen työ, mutta minä olen työtön, eikä minulla ole varaa pitää autoa. Sain sen lahjaksi, siksi en voi myydäkään sitä.” 
   Rauno oli saanut auton lahjaksi eräältä rouvalta, jota oli auttanut uskoon. Rauno ei tohtinut kieltäytyä lahjasta, koska rouva vaati häntä vastaanottamaan sen! Autoa oli pidetty vuosia jossakin ladossa. Rouva ei uskaltanut ajaa sillä Hesassa. Raunolla ei työttömänä ollut varaa pitää autoa ja hänen hyvä kaverinsa omisti autovuokraamon ja oli antanut Raunolle luvan käyttää ilmaiseksi autojaan. Tämä oli auton tilanne.

ENKELI KÄSKI PIIRTÄÄ TAULUN!

  Kerroin luvussa 12 näkemästäni enneunesta, jonka mukaan valkoisiin pukeutunut enkeli vei minut ison kaatopaikan keskelle raivattuun siistiin kohtaan, jossa oli pöydälle asetettu isokokoinen ja erittäin upeakehyksinen taulu. Siihen oli pingotettu valkoinen kangas ja enkeli sanoi: ”Maalaa taulu!” Olin pohtinut tätä jo jonkin aikaa työskennellessäni Orionilla.

  Kun vielä työskentelin sen Läpivalaisu Elektroni Mikroskoopin (LEM) parissa, oli läheisin työkaverini intialainen tekniikan DI Shubh K. Suri. Kun otin pimeässä testihuoneessa valokuvia yhdessä Surin kanssa LEM:n fluoresoivalle kalvolle tulleista suurennuskuvista, todistin hänelle samalla Vapahtajastani, sillä olimme kahden, ja aikaa jäi paljon keskusteluille.

  Hän kertoi olevansa hindu ja lukevansa joka päivä yhden luvun heidän pyhästä kirjastaan Bhagavad Gita, joka on käännettynä ”Hengen laulu”. Se on 42 lukua ja 700 jaetta sisältävä runokokoelma ”Laulusta Aurinkokuninkaalle”. Se on kirjoitettu Sanskriitiksi ja se kirjoitettiin 5000 vuotta sitten käydyn Kuruksetran sodan alkaessa, jolloin Krishna keskusteli elämän tarkoituksesta ystävänsä Arjunan kanssa. Se ikuistettiin Bhagavad-gitaksi, jota pidetään Veda-tiedon kermana.

  Suri kertoi varhaisimpana lapsuusmuistonaan sen, että hän oli 3-vuotiaana nähnyt suuren virran tulvan jäljiltä useiden hukkuneiden ruumiita virran rannoilla. Rukoilin hiljaa johdatusta sydämessäni sille, miten saisin Surin lukemaan Raamattua. Kuulin Pyhältä Hengeltä seuraavan kehotuksen: ”Ehdota, että annat hänelle Raamatun luettavaksi ja pyydä häneltä hänen pyhä kirjansa luettavaksesi!” 

  Tein niin ja Suri suostui mielihyvin siihen! Muutaman kuukauden kuluttua Suri oli lukenut Raamatun läpi ja piti sitä erittäin mielenkiintoisena kirjana. Samoin kerroin olevani ihmeissäni B. Gitasta!

  Meistä tuli hyvät ystävät Surin kanssa. Eräänä päivänä hän pyysi minut kanssaan lounaalle Orionin virkailijaruokalaan, jossa ruokaili vain firman johtajistoa. Hän pyysi minua istumaan erästä ”raamikasta” miestä vastapäätä ja esitteli meidät toisillemme sanoen: ”Tässä on nyt kaksi todella fiksua miestä kasvotusten, aito juutalainen ja kunnioitettava kristitty. Teillä on varmaan paljon yhteistä. Keskustelkaa nyt keskenänne, niin minä mielelläni kuuntelen!” 

  Siinä hetkessä kuulin Pyhän Hengen äänen: ”Tässä ovat nyt ne näkemäsi taulun raamit. Upeat kehykset, mutta elämä puuttuu! Maalaa taulu eli kerro hänelle minusta niin hyvin kuin vain osaat!” En ehtinyt edes aloittaa, kun jo mies (peitenimeltä David) sanoi: ”Meillä juutalaisilla ei ole mitään yhteistä kristittyjen kanssa! He yrittävät aina käännyttää meitä.”

  Sanoin, että David on oikeassa. Me kristityt tosin luemme samaa Raamattua, mutta myös sen uudempaa osaa nimeltä Uusi Testamentti ja uskomme Jeesuksen olevan koko maailman Vapahtaja. Sen sijaan juutalaiset lukevat vain Raamatun Vanhaa Testamenttia ja muita rabbiensa laatimia kirjoja, eivätkä usko Jeesuksen olevan Messias. Siihen keskusteluni Davidin kanssa Raamatusta ja uskosta sillä kertaa jäi. Jatkoimme keskustelua muista asioista, koska en halunnut tuputtaa väkisin.

  Sain pian sen jälkeen esimieheltäni tehtäväkseni noutaa 5 litraa Spiritus Fortista (96 % alkoholia) ultraäänipesukoneessa pesua varten, puhdistaakseni metallisia LEM:n osia ennen kokoonpanoa. Kun menin upea kultainen risti kaulassa kyseiselle osastolle, niin kuinka ollakaan David oli sen osaston esimies ja siellä työskenteli muuan toinenkin juutalaismies. 

  David katsoi ristiäni kuin lumoutuneena, samoin se toinenkin mies ja ihmetteli hänelle antamaani tilauspaperia! Olin saanut sen kultaisen ristin äidiltäni 30-vuotislahjaksi. En ollut aiemmin nähnyt niin upeaa ristiä! Se oli kaiverrettu siten, että se loisti mistä tahansa suunnasta katsottuna, jos vain heikkokin valonsäde osui siihen!

  David nouti kyseisen liuoksen ja sanoi tilauksen olleen hyvin erikoinen, koska tuota liuosta saa antaa käyttöön vain Lääkintöhallituksen luvalla ja sen luvan olin saanut tilauspaperiini! Kerroin liuoksen käyttötarkoituksen ja että tuon takaisin sen osan siitä, mitä en käytä puhdistusoperaatiossa. Kiitin ja poistuin. Palautin aikanaan loput liuoksesta, mutta en ottanut puheeksi uskonasioita. 

  Hieman myöhemmin soitin Davidille ja sanoin Jumalan rakastavan häntä ja kaikkia juutalaisia aivan erityisesti! Hän sanoi kiihtyneenä: ”Minun Jumalani kuoli silloin, kun Hitler tuhosi noin 6 miljoonaa juutalaista keskitysleireillä!” Vastasin rauhallisella äänellä: ”Tiedän varmasti sen, että hän rakastaa sinua!” En jatkanut keskustelua pidemmälle. Palaan Davidiin vielä jäljempänä.

LÄHTÖHETKENI ORIONILTA LÄHESTYI

  Työskenneltyäni jo noin 2,5 vuotta tuossa firmassa, alkoi tapahtua tosi outoja asioita! Humoristisinta kaiken keskellä oli se, että osoitteemme oli: Touhukuja 1 ja alueena Tontunmäki Koivumankkaalla! Tapahtui niin, että kaikkien uusien projektien aikataulut venähtivät yhä uudelleen, koska kaikkien työt alkoivat epäonnistua täysin selittämättömistä syistä. 

  Kun aikataulumme venähtivät yli kaksinkertaisiksi, oli se aivan katastrofaalista, sillä omistajat seurasivat kaikkien kehitysprojektiemme aikatauluja ja edistymistä. 

Myös minun työni epäonnistuivat, vaikka rukoilin. Olen luonteeltani perfektionisti. Eräänä päivänä lähin esimieheni, peitenimeltään Aimo Rantala tuli luokseni ja kysyi kuiskaten: ”Hei Leif, en ole uskovainen, mutta onko tämä paikka noiduttu, koska kaikkien työt epäonnistuvat käsittämättömällä tavalla?” 

  Olipa siinä kysymystä kerrakseen! Rukoilin hiljaa sydämessäni, että mitä Yeshua haluaisi minun vastaavan(?) Sain sydämelleni tämän: ”Uskon syynä olevan ainakin sen, että kaksi aikuista miestä taistelee vallasta ja kunniasta pienten lasten lailla. Herra ei anna kunniaa ihmisille, eikä suo siksi siunausta työllemme!” Tuo, mitä Aimolle vastasin, oli myös totta, mutta uskon tärkeimmän syyn olleen toinen. 

  Olin näet saanut noin 4 kk aiemmin soiton eräältä uskonveljeltä, Jakobilta Tukholmasta. Hän kertoi erään iäkkään naisprofeetan tulleen heidän luokseen yllätysvierailulle Malmöstä ja he joivat yhdessä teetä. Silloin kun Jakob ajatteli ja toivoi sydämessään, että Herra lähettäisi minut hänen avukseen EV-työhön, se nainen alkoi profetoida sanoen: ”Näin sanoo Herra: Sen miehen, jota juuri ajattelit, minä tulen lähettämään sinun avuksesi!”

  Juuri tästä Jakob kertoi minulle soittaessaan ja sanoi olevansa varma siitä, että minut lähetetään sinne! Vastasin: ”Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta ja omasta puolestani olisin siihen valmis, mutta lupauduin olemaan täällä töissä ainakin 3 vuotta ja vielä on 6 kk jäljellä sen täyttymiseen. Alan rukoilla asian puolesta ja otan yhteyttä saatuani sydämeeni varmuuden sen suhteen.”

  Tuon soiton jälkeen alkoivat kaikki projektit siinä uudessa tiimissä mennä pieleen, vaikka kukin meistä ponnisteli yrittäen parastaan!

SAIN UNENNÄKIJÄN MAINEEN

  Noin 3 kk sen jälkeen ja noin 1 kk siitä kun olin kertonut Aimolle sen, mistä uskon ongelmien johtuvan, näin seuraavan unen: Tulin tapani mukaan maanantaiaamuna töihin ja kun ohitin esimieheni Aimon piirustuslaudan ja työpöydän, niin ne olivat aivan tyhjät! Yleensä laudalle oli levitettynä jokin piirustus ja työpöydällä oli useita mappeja ja asiakirjoja. Etsin unessa Aimoa, mutta en löytänyt häntä. Ajattelen, että hän on eronnut firmasta.

  Kun sitten saavuin töihin seuraavana maanantaiaamuna, niin minulla oli vastustamaton halu kertoa unesta Aimolle, mutta olin vaiti aina iltapäivän kahvitaukoon asti. Vasta silloin sanoin hänelle nähneeni viime yönä unen hänestä ja toivon sydämestäni ettei se toteudu. Hän kysyi: ”Kerro, millaisen unen näit?” 

  Kerroin hänelle: ”Tulin työpaikalleni maanantaiaamuna ja huomasin sinun työpöytäsi ja piirustuslautasi tyhjiksi. Olit siivonnut ne siksi, että olit lähtenyt firmasta. Toivon hartaasti, ettet tee sitä, sillä sinä tunnet tämän laitteen (automaattinen verianalysaattori) mekaniikan ja stepmoottorin toiminnan ihan alusta alkaen ja jos lähdet, joutuvat kaikki muut ryhmäläiset suuriin ongelmiin.” 

  Näin Aimon kasvoilla arvoituksellisen ja yllättyneen hymynvireen. Noin 3 viikkoa siitä kävi ilmi, että hän oli irtisanoutunut juuri tuona maanantaiaamuna, jona olin aikonut varoittaa häntä ja kerroin unestani vasta iltapäivällä! Se, etten kertonut aamulla, oli kuitenkin Herran johdatusta, mikä ilmenee jäljempänä.

  Kun sitten muistutin Aimoa unesta, kysyi hän uteliaana: ”Kerro tarkoin, mitä muuta näit unessasi?” Vastasin, etten nähnyt muuta kuin sen mitä kerroin ja toivotin hänelle siunausta. Hän oli saanut hyvän työpaikan KONE Oy:stä. Tuo Orionin yhteydessä ollut firma, josta hän kohta lähti, pistettiin konkurssiin noin 1,5 vuotta myöhemmin, joten hänenkin kannatti lähteä ajoissa! Olisi näet ollut hankalaa saada hyvä työpaikka, jota olisi hakenut vasta konkurssin jälkeen.

  Aimon lähdön jälkeen minulle tarjottiin projekti-insinöörin vakanssia ja palkkaani olisi korotettu reippaasti, mutta pyysin harkinta-aikaa viikon. Pohdin kaikkea tapahtunutta ja Pyhä Henki muistutti, että Joosefin työllä oli siunaus niin kauan kuin hän vaelsi Korkeimman johdossa, mutta kun minun työltäni on otettu pois siunaus, merkitsee se sitä, että minun tulee pian jättää nykyinen työpaikkani ja muuttaa Tukholmaan, jossa minulle on ovi avattuna! 

  Soitin Jakobille Tukholmaan ja kysyin, että vieläkö hänen kutsunsa sinne on voimassa(?) Hän sanoi sen olevan voimassa. Sovin, että sanoudun irti työstäni ja muutan hänen luokseen Tukholmaan heti heinäkuun alussa.

  Ennen kuin olin vielä irtisanoutunut, tuli eräs DI, alias Mauno Rintala luokseni ja sanoi Matin (teknisen johtajan) ehdottaneen hänelle tämän toistaiseksi itseohjautuvan ryhmän johtajuutta. Mauno kysyi: ”Olenko minä sinun mielestäsi sopiva henkilö siihen?” Vastasin: ”Olet mielestäni meistä kaikkein sopivin siihen.” Silloin oli perjantai ja Mauno sanoi pyytäneensä harkinta-aikaa viikonlopun yli. Kun menimme viikonloppuvapaalle, näin hänesta ennusunen. 

  Heti maanantaiaamuna pyysin Maunon työhuoneeseeni ja suljin oven. Kerroin nähneeni hänestä ennusunen, jonka mukaan hänelle ei ole kerrottu kaikkea tarpeellista työhön liittyvää ja siksi hänen uusi toimensa tulisi alussa menestymään, mutta lopulta hän epäonnistuisi täysin! Hän sanoi: ”Kiitos, kun kerroit, sillä minulla oli koko viikonlopun ajan suurta epävarmuutta ja nyt kun kerroit syyn, en ota sitä työtä!”

  Sain myöhemmin kuulla hänen eronneen tuosta firmasta ja saaneen hyvän toimen Lasertekniikka Oy:stä. 


Irtisanoutuminen Orion Yhtymä Oy, Orion Alalyticasta

  Sanouduin irti toimestani 1.5.1982. Olin lupaukseni mukaisesti työpaikassa reilut 3 vuotta. Koin, että minun pitää tehdä vielä ennen lähtöäni jotakin Davidin hyväksi, koska hän oli tärkein syy siihen, että olin saanut tuon toimen. Menin 3 vrk:n paastoon ja rukoukseen. Sinä aikana sain sydämelleni profetian ja kehotuksen tuoda se julki Orionin suuressa ruokasalissa tiettynä päivänä tasan klo 12 ja minun tulee seisoa juuri tietyssä kohtaa salia profetoidessani.

  Kun se päivä koitti, olin tapani mukaan pukeutunut työvaatteeseen, joka oli valkoinen lääkärintakki. Ruokasali oli täynnä väkeä. Asetuin seisomaan sille kohdalle, mihin Henki oli kehottanut. Kohotin käteni taivasta kohden ja aloin ensin puhua vierain kielin saadakseni lisää voimaa sanomaani ja jotta väki hiljenisi. Paikka, jossa seisoin, oli noin 7 m päässä Davidista, jonka kasvot olivat minua kohti. 

  Kielilläpuhumisen jälkeen tuli haudan hiljaisuus ja aloin profetoida: ”Näin sanoo hän, joka on luonut taivaat, maan ja vetten lähteet: ’Minä annan suuren armon kohdata kaikkia niitä, jotka ottavat vaarin tästä Hengen sanomasta: Siionin vuorella, Golgatalla minun Poikani on kukistanut kuoleman ikuisiksi ajoiksi! Uskokaa tähän sanomaan!’ ” 

  Näin miten David kuunteli profetoimistani ja vastuu hänen pelastuksestaan oli sen myötä siirretty minun harteiltani hänelle. Sitten poistuin ruokasalista arvokkaasti, kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunutkaan. Irtisanomisaikani lopulla sain kuulla, minkälaisia erityisiä seurauksia sillä profetoimisellani oli ollut. 

  Eräs nainen, osastonjohtaja, otti yhteyttä toiseen osastonjohtajaan Kaija Valli, joka kuului jäsenenä yhdessä Teuvo Vuorelan kanssa perustamaamme Orionin Raamattupiiriin: ”The Glorious Bible!” Hän kysyi Kaijalta, että mitä kieltä olin puhunut ennen profetoimista, sillä se kieli sointui hyvin kauniisti? Puhun useimmiten kielillä espanjaa, mutta en enää muista oliko se kieli silloin kyseessä. En ymmärrä espanjaa lainkaan.

  En ole koskaan opiskellut espanjaa, mutta kahdesti olen saanut kuulla tuota kieltä puhuvilta, että olen puhunut kielillä rukoillessani sujuvasti espanjaa. En siis osaa lainkaan tuota kieltä, enkä aio opetellakaan sitä. Riittää, että Pyhä Henki puhuu sitä kauttani. Se toinen seuraus Orionilla profetoidessani oli erikoinen. 

  Se paljastui ollessani Espoon Kuitinmäessä kyselemässä niissä talouksissa, joihin olin jakanut Hyvä Sanoma lehteä ilmaisjakeluna, että haluavatko he saada kyseisen lehden vuosikerran ilmaiseksi. Heikinkillan helluntaiseurakunta Espoossa, johon tuolloin kuuluin, oli antanut meille jäsenilleen tehtäväksi evankelioida sillä tavoin lähiseudun asukkaita.

  Olin saanut työsuhdeasunnon Espoon Kuitinmäestä, Kuunsirpin varrelta. Kun tulin erään asunnon ulko-ovelle, pyysi sitä avaamaan tullut mies minut sisälle asuntoonsa ja kertoi kuuluvansa Espoon Vapaaseurakuntaan. Hän kertoi olevansa luopio, koska alkoholin himo oli taas saanut hänestä yliotteen. 

  Hän näytti miten hienon taulun hän oli tehnyt hitsaamalla ja ripustanut sen olohuoneen seinälle. Se esitti Vapahtajan oikeaa kättä ristille naulittuna. Se oli todella taitavasti tehty! Tuo mies oli töissä Orionin tehtaalla ja oli istunut samassa pöydässä ruokalassa, jossa istui hänen vieressään eräs seurakuntani vanhemmistoveli.

  Vanhemmistoveli oli kauhistunut nähdessään minun alkavan puhua vierain kielin ruokasalissa satojen ruokailijoiden kuullen, noussut jo seisaalleen ja sanonut, että hän kyllä raahaa tai vaikka kantaa minut pihalle ruokalasta! Silloin tuo sama mies, sanoi ottaneensa häntä kiinni hihasta ja estäneensä hänen tulonsa luokseni sanoen: ”Anna hänen rauhassa puhua, sillä häneltä on tulossa profetia.” 

  Olipa todella perin mielenkiintoista kuulla tuosta! Tuo vanhemmistoveli ei puhunut itse siitä minulle sanaakaan, enkä olisi tiennyt hänen suhtautumisestaan mitään ilman tuon siunatun vapaaseurakuntalaisen veljen kertomusta! Olkoon Yeshua HaMashiach heille kummallekin armollinen!

  Lauloin tenoria seurakunnan kuorossa. Meitä oli vain kaksi tenoria, joten olin tarpeellinen, jotta se ääni kuuluisi sekakuorossa. Erään kokouksen jälkeen sanoin kokousten olevan muuten oikein hyviä, mutta yksi tärkeä kokoustoiminta puuttui. 

  Ehdotin, että järjestäisimme lauantai-illan kokouksen jälkeen erillisen ylistyksen puolituntisen vain Jeesuksen ylistämiseen siten, että pitäisimme ensin vartin väliajan, jolloin väsyneet ja ne, jotka eivät jaksaisi, ehtisi tai haluaisi osallistua kyseiseen kokoukseen, voisivat rauhassa poistua.

  Ilokseni ehdotus otettiin mieluusti vastaan ja päätimme heti seuraavana lauantai-iltana toteuttaa sen siten, että sen puolituntisen aikana oli kaikilla täysi vapaus vuorollaan tulla mikrofonin eteen ja ylistää ja palvoa sanoin, rukouksin tai lauluin rakasta taivaallista Isäämme, Vapahtajaamme ja Pyhää Henkeä. Kaikki saarnaaminen, voivottelu ja muotojumalisuus olisivat silloin kiellettyä! En osannut aavistaakaan, miten Herra siunaisi sen kokouksen!

  Olin juuri sitä edeltävänä päivänä sanoutunut irti toimestani ja kun sitten pidimme tuon ylistys- ja palvontakokouksen, niin Pyhän Hengen voima laskeutui väkevästi yllemme! Kokouksen loputtua muuan fiksusti pukeutunut nuori nainen tuli luokseni ja sanoi: ”Näin sanoo Herra: Se päätös, minkä olet tehnyt, on minun tahtoni!” Tajusin heti saaneeni tuossa vahvistuksen sille, kun olin juuri edellispäivänä uskossa sanoutunut irti toimestani. 

  Se toinen tenori asui samalla suunnalla kuin minäkin ja tarjoutui kuskaamaan minut autolla kotiin. Kysyin autossa, että kuka olikaan se nuori nainen, joka tuli puhumaan kanssani kokouksen lopulla(?) Tenori sanoi: ”Se oli Peräkylän Leena ja jos hän toi profetian, niin saat olla varma siitä, että se on Herralta!”

  Sitten kerroin, mitä Leena oli sanonut ja että olin sanoutunut irti toimestani ja aikeissa muuttaa Tukholmaan jo kesällä. Silloin autossa olijat sanoivat, ettei se ainakaan voi olla Herran tahto! Olipa hauskaa porukkaa kerrassaan! Seuraavassa kokouksessa kysyin Leenalta, joka oli profetoinut minulle, että miten hän oli saanut profetian(?) En näet tuntenut häntä siksi, että hän oli hiljainen nainen ja olin ollut jäsenenä tuossa seurakunnassa vain 2 kk. 

  Leena kertoi olleensa jo 3 viikkoa ennen tuota kokousta kotonaan rukouksissa ja rukoiltuaan ensin vierain kielin, hän sai suomeksi profetian: ”Se päätös, minkä Leif on sydämessään tehnyt, on minun tahtoni!” Kiitin Leenaa ja olin iloinen siitä, että Kaikkivaltias tällä tavoin johdattelee meitä omiaan!

  Osastopäällikkö Kaija Valli (joka kävi Raamattupiirissämme Orion Yhtymä Oy:ssä) kysyi minulta neuvoa, että miten hän saisi läheisemmän yhteyden mieheensä, joka asuu Tukholmassa, sillä hän kävi siellä vain joka toinen viikko(?) Neuvoin silloin häntä muuttamaan miehensä luo ja hankkimaan Tukholmasta nykyistä kevyemmän työn. 

  Hän teki myös niin ja heidän aviosuhteensa alkoi uudelleen kukoistaa! Muutettuani Tukholmaan kävin heitä kerran tapaamassa. Sen jälkeen hän muutti miehensä kanssa Espooseen heidän omakotitaloonsa ja Kaija sai sopivan kevyen toimistotyön jostakin konttorista ja sanoi viihtyvänsä siinä!


Läksiäiset Orion Yhtymä Oy Analyticassa ja uskoville ystävilleni

  Pidin läksiäiset firmassa työkavereilleni, samoin Raamattupiiriläisille ja erikseen vielä uskonystävilleni Suur-Helsingin alueella ja pyysin rukoustukea. Pakkasin taas tavarani kahteen matkalaukkuun, lahjoitin huonekaluni niitä tarvitseville, sanoin hyvissä ajoin irti työsuhdeasuntoni ja lopulta olin valmis muuttamaan Tukholmaan kohti uusia ja jännittäviä seikkailuja! HalleluYah!

PS. Lähiomaiseni eivät olisi ymmärtäneet tällaista Pyhän Hengen johdatusta, sillä sen tajuaminen tuotti minullekin aika ajoin jonkin verran vaikeuksia. Huomasin kuitenkin selvää johdatusta monessa asiassa, mutta useimmiten vain jälkeen päin. Siksi kerroin siitä lähiomaisilleni vasta myöhemmin, muutettuani ensin asumaan Tukholmaan.