Seitsemäs joki - Luku 5

~ LUKU 5 ~
 

RAUKISSA RIEHUI INFLUENSSAEPIDEMIA

  Talvella 1972 puhkesi vakava A2-viruksen aiheuttama influenssaepidemia, jonka seurauksena 1/3-osa koko UudJP:n väestä sairastui. Aluksi RAukista tehtiin kenttäsairaala. Myöhemmin kapiaiset tekivät sen aivan mielettömän päätöksen, että kunkin sairastuneen piti ottaa mukaansa vuodevaatteensa ja mennä omaan komppaniarakennukseensa.

  Pihalla oli näet –15 asteen pakkanen ja minunkin piti kävellä + 39 asteen kuumeessa esikuntakomppaniaan pihan poikki. Sinne oli matkaa noin 500 m. Sinne saavuttuani kuumekäyräni nousi + 42 asteen paikkeille ja aloin houria. Menin vessaan tarpeilleni horjuen kuin juopunut ja sydäntäni kouristi niin, että silmissä pimeni. Pelkäsin kuolevani.

  Istuessani pytyllä rukoilin hiljaa apua ylhäältä. Taivaallinen Isäni lähetti avun kahden lääkintämiehen kautta. He toivat minulle kaksi suolatablettia ja lasillisen vettä. Otettuani lääkkeen ja juotuani veden tuli minulle heti niin kova hiki, että olin kauttaaltaan märkä hiestä. Kuumeeni laski noin tunnissa niin, että pystyin jo toimimaan terveen tavoin! Se oli suuri ihme! Halleluja!

/ UudJP = Uudenmaan Jääkäripataljoona /  RAuk = Reservialiupseerikoulu /

ERÄS TÄRKEÄ ILTAHARTAUS

  Epidemian laannuttua palasimme RAukkiin ja eräänä viikonloppuna UudJP:n kenttäpappi oli estynyt pitämästä iltahartautta ja pyysi minua pitämään sen puolestaan koko UudJP:lle. Tiesin sydämessäni iltahartauden olevan erityisen merkityksellinen, sillä kaikki alokkaat, RAukin oppilaat ja kaikki kapiaiset *) ja muu henkilöstö olisivat sitä paikalla kuuntelemassa. Rukoilin ylhäältä aihetta iltahartauteen, sillä sain itse päättää sen. Minuun luotettiin siksi, että olin jo alokasaikanani pitänyt esikuntakomppaniassa iltahartauksia. 

*) Kantahenkilökuntaan kuuluvat esimiehet armeijassa.

  Sain rukoillen aiheeksi seuraavan kohdan Raamatusta: Ef. 6:10 - 18.

 
>> 10. Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa.
11. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. 12. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. 

13. Sen tähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. 14. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska. 15. Olkoon kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. 

16. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, 17. ja ottakaa vastaan pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. 18. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta.<<

  Selitin lyhyesti lukemani kohdan merkityksen sillekin ajalle. Sanoin, ettei meillä ole todellisuudessa sota ihmisiä eikä ihmisjoukkoja vastaan idässä eikä lännessä, vaan meidän todellinen vihollisemme on Saatana, joka sotii meitä vastaan avaruudesta käsin. Hän käyttää tosin välikappaleenaan ihmisiä, jotka ovat pahoja, ahneita ja kunnianhimoisia. Silti ainoa turvamme on Ikiaikojen Jumala ja ellemme turvaudu yksin häneen, Suomi valloitetaan ja miehitetään.

  Huomasin sen syvän hiljaisuuden, mikä laskeutui isoon saliin, jossa pidin hartautta ja tunsin väkevää Pyhän Hengen läsnäoloa. Vaikka aiemmin eräs ylikersantti usein tuli sanomaan oman mielipiteensä pitämäni iltahartauden jälkeen minulle henkilökohtaisesti, niin tuon hartauden jälkeen ei kukaan hiiskunut minulle sanaakaan. Ilmeisesti viestini meni perille! Halleluja!

ERÄS ILTALOMA RAUKISTA

  Menin eräällä iltalomalla erään kaverini pyynnöstä hänen luokseen ja hänen vaimonsa laittoi meille herkkuillallisen. En kerro miehen nimeä, mutta hän oli sama, joka antoi minulle ilmaiseksi ne vähintään + 9 kiitettävin arvosanoin noin 3000 mk arvoiset konetekniikan ja fysiikan laboraatiotyöselostukset. Mies soitti hyvin pianoa ja lauloi loistavalla tenoriäänellään klassikoita.

  Heillä oli asunnossaan olohuoneen tapetointi kesken ja tarjouduin auttamaan heitä siinä ennen illallista. Olin näet tapetoinut ennenkin. Olin heitä pidempi varreltani. Nousin tuolille ja laitoin liisteröidyt tapetit ylös katon rajasta alas asti ja aloin oikoa sitä harjan avulla.

  Miehen vaimo oli laittanut huomaamattani liisteriämpärin sen tuolin taakse, josta astuin alas. Jalkani osui silloin liisteriämpäriin ja rouva kauhistui ja pyyteli anteeksi. Sanoin, että se oli vahinko ja että tekeville sattuu. Putsasin housun- ja alushousun lahkeen, jalan kengän ja sukan. Tapetoituamme huoneen valmiiksi, me aterioimme.

  Ovikello soi ja siellä oli kaksi uskovaa nuorta naista Helsingin Siion-srk:sta. Rouva kysyi, että tahdommeko jutella heidän kanssaan? Sanoin, että mikäs siinä ja hän kutsui heidät sisälle. Mies ei olisi halunnut puhua uskonasioista, mutta hänen vaimonsa oli uskossa. Ihmettelin sitä, että naisten mentyä mies puhui omasta äidistään halveksien häntä tämän uskon vuoksi. Mielestäni ketään ei saa halveksia hänen uskonsa vuoksi, vaikkei itse uskoisikaan.

  Mieleeni jäi noiden kahden fiksun naisen puheista se, että aina kun mies arvosteli ja puhui halveksien eri uskonsuuntiin kuuluvista kristityistä, kehottivat naiset katsomaan Jeesukseen, josta ei löydy virheitä ja että he suosittelevat vain Jeesusta ihmisille, jotka eivät häntä vielä tunne omana Vapahtajanaan. Naisten mentyä miehen rouvakin oli pannut sen merkille ja sanoi naisten puhuneen viisaasti ja että hän luterilaisena kunnioittaa heitä.

BOOLINVARTIJANA

  Palvelusaikanani UudJP vietti 50-vuotisjuhliaan ja niihin oli kutsuttu koko Suomen puolustusvoimien ylin johto. Minut määrättiin yhdessä erään toisen RAukkilaisen, alikersantti Luttisen kanssa boolivartijoiksi, koska olimme raittiita. Muut pääsivät viikonloppuvapaalle. Minua sieppasi se vääryys niin, että aioin kostaa sen koko UudJP:n johdolle!

  Siksi kävin ostamassa ennen juhlia apteekista 2 dl risiiniöljyä, jonka aioin sekoittaa salaa booliin. Näin jo sieluni silmin, miten tanssilattialta tulee äkkiä kauhea ryntäys vessaan ja mikä haloo siitä nousisi myös uutisissa. Koska myös naiset joutuisivat kokemaan saman, niin onneksi järkeni voitti ja menin tyhjentämään risiiniöljyn vessaan.

MINULLE AIOTTIIN ANTAA 2 VIIKKOA PUTKAA

  Palattuani esikuntakomppaniaan olisin joutunut opettamaan aseen käyttöä kiväärisulkeisissa alokkaille. Minäpä luistin siitä ja menin salaa sotkuun siksi ajaksi. Join pari pullollista limua ja ostin muutaman munkin. Sen ohessa luin koko Hesarin kannesta kanteen. Palasin illansuussa hiipien kasarmille, mutta kersantti Kekkonen odotti siellä minua eteisessä ja kysyi: ”Mistäs nyt tullaan? Eikö alikersantti Norrgård tiennyt, että sinun piti opettaa tänään alokkaille aseen käyttöä ja taistelukoulutusta?”

  Vastasin, että tulin sotkusta ja tiesin minä toki sen, mitä minulle oli annettu tehtäväksi sinä iltana, mutta en halunnut kristittynä opettaa yhtäkään nuorta tappamaan ketään. Kersantti alkoi kirjoittaa kuulustelupöytäkirjaa, mutta ei halunnut kirjoittaa siihen syytä, miksi en ollut totellut esimieheni määräystä. Sanoin, etten allekirjoita sitä, ellei siihen laiteta syyksi juuri mainitsemaani. Pitkin hampain hän kirjoitti niskoittelun sijaan siihen todellisen syyn.

  Komppanian päällikkö raivostui luettuaan kuulustelupöytäkirjan. Hän olisi voinut valtuuksiensa nojalla määrätä minulle heti viikon putkaa, mutta päätti antaa asian pataljoonan komentajalle ja suositteli 2 viikkoa putkaa. Onneksi saimme uuden pataljoonankomentajan, joka ei varmaan ollut hyvissä väleissä komppaniapäällikön kanssa ja jonka päätettäväksi tapaukseni tuli. Hänpä määräsi vain 2 viikkoa poistumiskieltoa (PK), ilman mitään lisäpalvelua.

Esikunta-aliupseeri kertoi nauraen, miten komppanianpäällikkömme reagoi siihen.

  Hän heitti lakkinsa lattialle, hyppäsi sen päälle sanoi vihastuneena: ”Aivan liian lievä rangaistus Norrgårdille. Hänelle olisi pitänyt määrätä ainakin 2 viikkoa putkaa ja hänen olisi pitänyt palvella vielä normaaliajan jälkeen.” Minua nauratti kuullessani luutnantti Nudigan tunteenpurkauksesta. Se poistumiskielto tarkoitti vain sitä, että minun piti ilmoittautua normaalin päivittäisen palvelusajan jälkeen 2 h välein päivystävälle aliupseerille maate menoon asti, enkä saanut iltalomia 2 viikon aikana. Se oli mitätön rangaistus!

UPSEERIKERHON SAUNAILTA

  Meistä aliupseereista kutsuttiin vain kaikkein komeimmat miehet eräänä viikonloppuna saunomaan yhdessä Kapiaisten kanssa. Ollessamme siellä aataminpuvussa meitä mittailtiin päästä varpaisiin ja yritettiin värvätä töihin puolustusvoimiin.

  Kun huomasin mikä oli tarkoitus, niin häivyin sieltä saman tien. En pyrkinyt Rukkiin ja RAukkikin oli minulle vastenmielistä, mutta eräs kessu sanoi jo 4 viikon kuluttua alokasajan alettua muiden kuullen: ”Tiedoksi alokas Norrgårdille: Sinun on turha edes yrittää juonitella niin, ettet joutuisi RAukkiin, sillä jo sinun koulutustaustasi vaikuttaa sen, ettet voi välttyä siltä.”

TAPATURMA HARJOITUKSISSA

  Olimme Raukin aikana harjoittelemassa maihin syöksymistä protoauton lavalta. Kun tuli ilmahälytys, piti meidän nopeasti hypätä proton lavalta maahan. Minulle kävi huono onni siten, että saappaan varsi jäi kiinni proton lavapeitteen kiinnityskoukkuun. Saatuani sen siitä irti hyppäsin nopeasti laidan yli, mutta putosin pää edellä soratielle.

  Onneksi ehdin ottaa juuri oikealla hetkellä käsilläni pahimman törmäysiskun vastaan, mutta kiväärin perä iski vielä minua takaraivoon. Silmälasien muovisanka kynti maata ja repi nenän ruston auki. Takaraivooni tuli vain pieni mustelma, kovapäinen kun olen. Harjoitus lopetettiin sillä erää siihen ja minut vietiin sieltä pataljoonan sairastuvalle, jossa nuori lääkäriharjoittelija yritti parhaansa mukaan saada nenäni entiselleen. Muutama tikki siihen meni. Ei siitä entisenlaista tullut.

  Minulle sattui toinenkin tapaturma aliupseeriaikana. Ollessamme Sipoossa sotaharjoituksissa, tuli yöllä hälytys ja eräs aliupseeri tempasi kiväärinsä varomattomasti olalleen sillä seurauksella, että iski minua kiväärin päässä olevalla patruunansärkijällä oikeaan silmään. Silmälasin linssi hajosi pieniksi palasiksi, jotka upposivat silmääni. 

  Luutnantti Heiniö herätettiin kesken unien viemään minut jeepillään Tilkan kenttäsairaalaan. Hän nukahti rattiin ja ajoi ojaan, jolloin vaistomaisesti avasin silmäni. Hän pyysi, etten kertoisi siitä muille ja lupasin vaieta. Silmästäni löydettiin Tilkassa 20 isoa lasinsirpaletta, mutta Luojalle kiitos, ettei se vaikuttanut näkökyyni mitenkään. Halleluja!

ERÄS UROTEKONI

  Kun menimme valamarssille uusien alokkaiden kanssa, olin siihen aikaan jo alikersantti ja ryhmänjohtaja. Minulle määrättiin johtoryhmässä topiradion ja kiväärin kanto fillarimarssilla. Topiradio painoi noin 20 kg, joten mistään pikkuhommasta ei ollut kyse. Kun olimme jo ajaneet menomatkaa puoliväliin, oli määrätty miehen vaihto siten, että erään alokkaan nimeltä Borgholm, piti ottaa minulta topiradio selkäänsä. Olin itse silloin jo lopen uupunut ja hiestä märkä, mutta kun olimme jo suorittaneet vaihdon ja näin alokkaan kauhun täyteisen ilmeen, sillä hän oli minuakin väsyneempi, niin tein seuraavaa:

  Sanoin hänelle: ”Huomaan, ettet sinä jaksa kantaa tätä radiota mitenkään koko loppumatkaa, joten anna se nyt takaisin minulle.” Muistan vielä selvästi hänen huojentuneen ja kiitollisen ilmeensä. Poljettuani muun joukon sen jälkeen kiinni, kuulin luutnantti Nudigan äänen mikrofonista ja se kuului koko joukolle: ”Minä näin millaisen uroteon alikersantti Norrgård teki ottaessaan uupuneelta alokkaalta topiradion takaisin kantaakseen!” Hän olisi toki voinut palkita minut ylimääräisellä viikonloppuvapaalla, jota en kuitenkaan saanut.

  Hän palkitsi urotekoni sen sijaan niin, ettei kenenkään tarvinnut enää kantaa topiradiota selässään valamarssilta palatessamme, vaan me saimme yhdessä Borgholmin kanssa palata pyörinemme ja varusteinemme proton lavalla. Se oli jopa sitäkin parempi palkitsemistapa, joten tästä nostan hattua luutnantille!

  En ole ollut koskaan niin väsynyt kuin saavuttuamme valamarssilla lopulta määränpäähän Sipooseen. Ylitin reilusti oman sietokykyni ja ajoin fillarilla yliluonnollisen avun kautta saadulla voimalla, jonka sain rukoillen. Kaiken kurjuuden lisäksi minut määrättiin yövartijaksi siellä. Jouduin siis olemaan ilman unta seuraavan yön tuon hirvittävän rankan urakan jälkeen. Muistan miten nukahdin seisaalleen muutaman kerran yöllä ja heräsin kuullessani kuusen oksien kahinan alkaessani kaatua. Siksi seisoin sen oksien suojissa.

HAUSKA TAPAUS SOTANÄYTÖKSESSÄ

  Pidimme suuren sotanäytöksen Ruotsin armeijan ylimmälle johdolle. Eräälle telttaryhmälle oli annettu määräys sammuttaa kamina, purkaa teltta ja paeta metsän suojaan 2 min:ssa heti, kun he kuulevat kiväärin laukauksen metsän reunasta. Sattui niin, että eräs ruotsalainen eversti pyysi erästä alokasta ampumaan kiväärillä metsän reunassa.

  Alokas teki sen virheen, että totteli häntä. Siksi tuo teltta häipyi sen seurauksena liian aikaisin metsän suojaan. Koska harjoitus meni niiltä osin pieleen, niin jo luvatut iltalomat peruttiin. Valitettavasti intissä oli muutenkin väärin tapana antaa joukkorangaistuksia. Tuossakin tapauksessa olisi ollut oikein evätä iltalomat vain töppäilijöiltä.