torstai 14. maaliskuuta 2019

Seitsemäs joki - Luku 16


~ LUKU 16 ~
 

TYÖHAASTATTELUUN TURUN SEUDULLE KEVÄÄLLÄ 1990

  Koin vuoden 1990 keväällä voimakkaasti halun muuttaa Suomeen. Menin pääkirjastoon ja luin Hesarista työpaikkailmoituksia Suomessa. Kun luin erään ilmoituksen, iski se tajuntaani ja hätkähdin, sillä se työpaikka oli aivan kuin räätälöity minua varten. Se oli Dynoplast Oy:n muovitehtaalla, Liedossa, ihan Turun naapurissa. 

  Laitoin sinne työhakemukseni ja sain piakkoin kutsun työhönottohaastatteluun. Otin palkatonta lomaa VFK:sta ja Volvolta ja tein salaisen matkan Suomeen,  työhönottohaastattelussa. Kun toimitusjohtaja ja tekninen johtaja haastattelivat minua, niin silloin koin sisimmässäni, että tekninen johtaja, tuleva esimieheni, ei olisi halunnut valita minua, mutta toimitusjohtaja halusi, vaikkei sanonutkaan sitä ääneen. Koin haastattelussa myös yliluonnollista. 

  Kun toimitusjohtaja kysyi jotakin vaikeaa, niin ääneni muuttui ja Yehowah itse vastasi puolestani kysymykseen! En muista mistä oli kyse, mutta heti sen jälkeen Yehowah sanoi minulle: "Nyt hän päätti valita juuri sinut toimeen." Tointa haki moni muukin, koska siitä ilmoitettiin lehdissä, mutta se ei minua huolestuttanut, sillä olin varma, että työ oli tarkoitettu minulle ja uskoin tuohon Herran lupaukseen!


Irtisanoutuminen VFK Ab:sta ja vuokra-asunnosta

  Siksi irtisanouduin uskossa Konsulttitoimistosta ja kaupungin vuokra-asunnostani 1.5.1990 alkaen. Irtisanomisaika vuokra-asunnosta oli se 3 kk ja uusi työni alkaisi 1.8.1990. Vaikken ollut vielä saanut mitään lupausta uudesta toimesta, niin olin saanut sisimpääni varmuuden siitä, että Yehowah itse oli tämänkin hankkeen takana. Judit kysyi, että oliko minulla jo tiedossa uusi työpaikka? 

  Vastasin, että minulla on peräti kaksi, joista valita, mutta sanoin sen uskossa. Sain viikon kuluttua hyväksynnän Liedosta. Olin haastattelussa maininnut, että jos he postittavat työsopimuslomakkeet kahtena kpl:na minulle, allekirjoitan ne heti ja postitan toisen niistä heille. 

  Olen erittäin kiitollinen Volvolla olleelle ryhmän esimiehelle Ulf Sjöströmille, joka suositteli minua Volvo 850:n projektiin ja esimiehelleni, silloiselle fiksulle toimialajohtajalle, Arne Karlssonille hänen antamista hyvistä suosituksista Dynoplast Oy:lle ja olen aivan erityisen kiitollinen Judit Sonnecheinille hänen antamasta parhaasta mahdollisesta työtodistuksesta, mitä voisi saada!

  Arne jäi hyväksi ystäväkseni ja olimme kirjeenvaihdossa 27 vuotta, hänen kuolemaansa saakka vuoden 2017 helmikuussa. Lähetin hänelle joulukuunssa hyvän kristillisen ruotsinkielisen kirjan lahjaksi. Hän ehti varmaan lukea sen ja vetää oikeat johtopäätökset, koska oli sydämeltään nöyrä. RIP. Juuri oikeaan aikaan eli ”Just in time”!

  Yehowan kello kävi tarkkaan, jopa ihan päivälleen, sillä kun olin postittanut työsopimukseni Lietoon, niin seuraavana päivänä sain postitse ilmoituksen VFK:lta. Siinä luki, että Svenska Handelsbanken on pakottanut VFK Ab:n konkurssiin sen kuun loppuun mennessä! 

  Syynä oli lähestyvä 1990-luvun lama ja ko. pankki ei myöntänyt luottoa palkanmaksuun. Luototus oli normaalia, sillä Volvo ja muut firmat maksoivat palkat aina monen kuukauden viiveellä. Se oli täysi yllätys myös VFK:lle, jonka konkurssipesän saldo osoitti noin miljoona kruunua plussaa! 

  Samalla pidin Tukholmassa sille AMU-Centerin haastattelijalle 1984 antamani lupauksen olla Ruotsissa töissä ainakin 5 vuotta. Ehdin olla töissä 5 vuotta ja 3 kk, sillä sovin irtisanomisajaksi 3 kk, josta heinäkuu oli palkallinen lomakuukausi. Sain myös 1 kk:n lisäpalkan kesälomapalkan lisäksi!

  Sopiva jae tuolle tapahtuneelle löytyy kohdasta 2. Moos. 12:41
”Kun ne neljäsataa kolmekymmentä (430) vuotta olivat kuluneet, niin juuri sinä päivänä kaikki Yehowan joukot lähtivät Egyptin maasta.”

  Tuosta muistui mieleeni poisnukkuneen isäni Pauluksen kysymys 1990-luvun lopulla: ”Tahdotko Leif, että maksan vaaditut 30 000 mk, jotta Kustaa Vaasan esi-isällemme lupaama aatelisarvo astuisi voimaan? Hän oli asettanut sille aikamääräksi 430 vuotta, siis saman ajan, minkä Israel oli Egyptin orjuudessa. 

Vasta tuon aikamäärän jälkeen aatelisarvo olisi saatavissa. Syynä siihen oli se, että Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan aikana oli eräs esi-isistäni menestynyt upseerina Ruotsin armeijassa, sotiessaan Venäjän armeijaa vastaan.”

  Vastasin isälleni:
”Ei sinun ainakaan minun vuokseni kannata hankkia sitä aatelisarvoa.” Muutkaan sisaruksistani eivät halunneet ko. aatelisarvoa, sillä se olisi merkinnyt myös nimen muutosta. En kertonut isälle todellista syytä siihen, miksi en välittänyt, koska hän ei olisi sitä ymmärtänyt. 

  Syy oli ja yhä on se, etten voi enää täällä maan päällä enkä edes taivaassa saada korkeampaa arvoasemaa kuin minkä olen jo saanut siinä, että minua kutsutaan Israelin Elävän Elohimin lapseksi! Tästä on apostoli Pietari kirjoittanut seuraavasti: 1. Piet. 2:6 - 10.

  ”6. Sillä Raamatussa sanotaan: "Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva". 7. Teille siis, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eivät usko, "on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut kulmakiveksi" 8. ja "kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi". Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin. 


9. Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne hänen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; 10. te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Elohimin kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut".” 
Oville kolkuttelua

  Adonai Yeshua opetti: ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.” Matt. 7:7-8. 

  Päätin ostaa Turusta asunnon, joko yksiön tai kaksion ja aloin kysellä eräiltä uskovilta tutuiltani, samoin äidiltä ja isältä mahdollisuutta saada heiltä lainaksi tietty summa rahaa jopa pankkikorkoa suurempaa korkoa vastaan. Sain vain kahdelta heistä: äidiltä 10 000 mk ja Jaakko & Aira Ruonalalta 6 000 mk. Ruonalat ovat olleet hyviä ystäviäni jo yli 36 vuoden ajan. Isän kaikki rahat olivat kiinni sijoituksissa, joten häneltä en saanut mitään.

  Lisäksi sain uudelta työnantajalta 10 000 mk. Sain rahaa kokoon juuri sen minimisumman, minkä OP vaati; 45 000 mk. Maksoin kaikille velkojilleni velan ajoissa takaisin ja sille korkeamman koron (10 - 13 %) kuin mitä heidän pankkinsa siihen aikaan maksoivat määräaikais- ja korkeakorkoiselle tileille (8-10 %). 


  OP vaati lisäksi määräaikaisen 29 000 mk:n luottotakuun uudelta työnantajaltani, joka suostui siihen, johtuen aiemmasta ennakkotapauksesta uuden työntekijän palkkauksen yhteydessä. Myös siksi, että siten he saivat valitsemansa työntekijän paremmin sidotuksi yrityksen palvelukseen.


Kaksio Turun Varissuolta

  Minulle olisi riittänyt yksiö, mutta käydessäni Turussa ennen muuttoa, oli lehdessä vain yksi ilmoitus myynnissä olevista asunnoista ja se oli 60 m2 kaksio Turun itäisestä lähiöstä. Sen hinta oli 245 000 mk. Kilpailutin neljä eri pankkia ja OP tarjosi vuonna 1990 edullisimman asuntoluoton 15,5 %:n korolla. 

  Kun tulin allekirjoittamaan asunnon kauppakirjaa ja matkasin myyjien autolla asunnolle, niin kiitin heitä siitä, että he toimivat kristillisen periaatteen mukaisesti, kun myivät kohtuuhinnalla. Silloin myyjä, Iris Töyli kertoi seuraavaa:


Ilmestys ostajasta

  ”Olimme perheenä rukouksissa ja pyysimme Herraa johdattamaan uskovan asunnon ostajan. Näin sinut ilmestyksessä ja kun ensi kertaa tapasimme sinut OP:ssa, niin tiesimme, että sinä olet rukousvastaus!” Iloitsin kuullessani sen, sillä uskoin juuri niin tapahtuneen! 

  Hän kertoi heidän olevan tamperelaisia adventisteja ja että heidän poikansa asui kaksiossa sen 4 vuoden ajan, jonka hän opiskeli tilastotiedettä Åbo Akademissa. Oli hienoa saada tietää se, että asunnossa ei sinä aikana ollut tupakoitu, eikä vietetty rietasta elämää. 

  Tapasin Iris Töylin pojan, Villen myöhemmin laivalla. Hän oli tulossa Italiasta, jossa hän oli ollut IRail-matkalla. Hän oli tosi mukava nuorukainen. HalleluYah!


Muutto Suomeen

  Myin osan kalusteista (esim. ison pakastearkun) uskoville tutuille ja lahjoitin kauniin valkoisen kirjahyllyn, jossa oli lasiovet, työkaverilleni Nanalle, joka oli muuttanut USA:sta Volvolle töihin miehensä Michaelin kanssa. Myös muita kalusteita lahjoitin uskonystävilleni Göteborgissa. 

  Muuttoautoksi vuokrasin OK-autovuokraamosta ison pakettiauton, johon lastasin kaikki ne kalusteet ja irtaimiston, jotka halusin tuoda Suomeen. Hain samalla muuttoreissulla myös äitini Boråsista, sillä hän tahtoi sinä kesänä käydä tapaamassa sukulaisiamme Alajärvellä. 

  En silloin voinut matkata hänen kanssaan Pohjanmaalle, koska vuokra-auto piti palauttaa saman päivän iltalaivalla Ruotsiin. 


Viime tipassa!

  Olin laskenut meille riittävästi ajoaikaa ja lisäksi pari taukoaikaakin matkan varrelle. Pakettiauton nopeusmittari oli kuitenkin säädetty näyttämään 20 km/h suurempaa nopeutta, kuin mitä ajoimme ja huomasin sen vasta aivan loppumatkalla. Meille tuli kova kiire ehtiä ajoissa Siljan autolautalle. 

  Ajoin loput 100 km matkasta suurta ylinopeutta ja onneksi poliisit eivät sattuneet vahtimaan sitä osuutta tutkallaan! Osasin ihmeen kaupalla ajaa suorinta reittiä Värtanin satamaan, vaikka en ollut koskaan aiemmin sinne ajanut, eikä sinne ollut mitään opasteitakaan loppukilometreillä! Olin aiemmin käyttänyt Viking Linen laivoja, koska ne olivat hieman edullisempia kuin Silja Linen.

  Olin siis käyttänyt ennen aina Viking Linen autolauttoja, jotka lähtevät eri satamasta. Saavuimme satamaan juuri ennen kuin automatkustajien väylät suljettiin eli 15 min ennen laivan lähtöä ja olin viimeinen sisälle päästetty!
Huh-huh, olipa hilkulla! 

  En halua edes ajatella sitä, mitä olisi tapahtunut, jos olisimme myöhästyneet laivasta. Kannatti rukoilla koko se loppumatka ja kyllä meille kiitos maistui laivalla paljon paremmalta kuin eväämme! Ylistys Adonai Yeshualle! HalleluYah!

Suomen Turussa

  Nukuimme Silja Linen laivan makuulavereilla, joita siihen aikaan vielä käytettiin yleisesti ja ne olivat halpoja makuupaikkoja. Näytin Turusssa äidille asuntoni ja purin tavarani asuntoon yksinäni, sillä äitini oli jo iäkäs siihen aikaan (liki 73-vuotias). Sitten joimme teetä ja lepäsimme jonkin aikaa. 

  Vein pian äidin Turun Rautatieasemalle, josta hän matkusti Pohjanmaalle ja minä ehdin vielä samana iltana lähteä autolautalla Turun satamasta Tukholmaan ja palautin auton Göteborgiin. Siellä siivosin kaksioni, luovutin myös asunnon avaimet asuntoyhtiölle ja palasin Suomeen, jonne muutin heinäkuun alussa 1990.

  Varissuo on luonnonläheistä ja kaunista seutua. Siellä oli silloin Turun parhaat palvelut ja loistavat joukkoliikenneyhteydet Turun keskustaan. Asuin surullisen kuuluisan Pihkalankadun varrella. Sen toisessa päässä oli kaupungin vuokra-asuntoja juopoille ja siellä tehtiin kolme murhaa yhden vuoden aikana. Toinen pää, jossa asuin, oli verraten rauhallinen ja siinä taloyhtiössä oli vain omistusasuntoja.


Ville Töylin tapaaminen laivalla ja hänen vierailunsa Turussa

  Kun palasin tuon viimeisen kerran Turkuun, niin tapasin yllättäen Villen laivalla, joka oli ollut silloin 6 viikkoa Interrail-matkalla mm. Italiassa ja muuallakin, kielilomalla. Häneltä olivat rahat loppuneet ja hän oli joutunut paastoamaan noin viikon. 

  Tarjosin hänelle puolet eväistäni (banaaneja ja juustovoileivät), sillä minulla ei silloin ollut ylimääräistä käteistä mukana. Ville poikkesi kaverinsa kanssa luokseni juttelemaan vuosia myöhemmin ja toi mukanaan tuliaisia. Oli kiva tavata jälleen. Adonai Yeshua heitä siunatkoon ja varjelkoon!


Töihin 1.8.1990

  Aloitin työt Dynoplastilla heti elokuun alussa ja työpaikka tuntui viihtyisältä ja samoin kaikki työkaverit. Myös teknisestä johtajasta tuli oikein mukava ja luotettava työkaveri. Firmassa oli sangen monta hyvin kauan työskennellyttä työntekijää verrattuna koko henkilöstön määrään (noin 100)! 

  Se osoitti sen, että siellä viihdyttiin. Ilmapiiri muuttui kuitenkin huonoksi, kun firma myytiin ulkomaisille omistajille, ensin Norjaan ja sitten Islantiin. Norjalainen omistaja vaati alati ihan mahdotonta nettotulosta. Kun sitä ei kyetty saavuttamaan, niin useita ylempiä toimihenkilöitä erotettiin. 

  Sain huokaista helpotuksesta, että kuuluin vain tavallisiin toimihenkilöihin! Moni lähimmistä esimiehistänikin (osa ihan omasta syystään) joutui eroamaan niiden yli 17 vuoden aikana, jotka työskentelin firmassa aina 30.9.2007 asti.


Useita luottamustehtäviä

  Toimin Dynoplastilla EWC-edustajana (European Works Council, Eurooppalainen Yritysneuvosto) 3 vuotta ja samoin kaikkien firman työntekijöiden edustajana samat 3 vuotta. 

  Luottamustehtävät koituivat myös siten pelastuksekseni, että norjalainen CEO ei voinut erottaa minua sen vuoksi, että varoitin Luvian tehtaan johtajaa CEO:n salaisista suunnitelmista viedä sisarfirmamme konkurssiin 2 vuoden kuluessa. 

  CEO unohti leimata Kööpenhaminan kokouksessa tuon asian salaiseksi ja siksi minulla oli oikeus varoittaa siitä Luvian johtoa. Sain etukäteen vihiä, että CEO soittaa minulle ja sain Yehowalta rukoillen viisautta vedota velvoitteisiini asian suhteen. 

  Kerroin, että olin velvoitettu raportoimaan EWC-kokousten sisällöstä lähimmälle esimiehelleni ja tehtaan johdolle. Sitä en kertonut, että olin antanut kopion myös Luvian tehtaan eräälle avainhenkilölle ja pyysin häntä näyttämään sen nimenomaan Luvian tehtaan johdolle, sillä onneksi puhelun aikana todella unohdin tehneeni niin. 

  Unohduskin on joskus todella tärkeää!  Luvian tehtaan johtaja erosi hyvissä ajoin toimestaan ja ko. tehdas vietiin konkurssiin sen kahden vuoden kuluessa, mistä olin häntä varoittanutkin.

  Aloiteasiamiehen tehtävissä ja kokouksissa sain tutustua moniin todella mielenkiintoisiin persoonallisuuksiin, jopa varsinaisiin veijareihin. Jotkut veijarit tavoittelivat monin eri tavoin aloitepalkkioita. Siksi piti olla tarkkana.


Suklaasydän

  Toimin hengellisellä rintamalla yhteiskristillisten torstai-iltojen vetäjänä Suklaasydän nimisessä lounasruokalassa. Se oli Helluntaiseurakuntaa vastapäätä. Tuo työ oli paljon rankempaa kuin maallinen työni, joka sekin vei kyllä mehut viimeistä pisaraa myöten. 

  Iloitsin ahdinkoni keskellä siitä, että Adonain siunaus lepäsi molempien töitteni yllä. Koin kaksi suurta ihmettä, yliluonnollista rukousvastausta, erittäin vaikeissa suunnitteluprojekteissa. Kun sitten Suklaasydämen vuokraaja joutui lopettamaan lounasravintolan pidon terveydellisistä syistä, niin myös minä sain kaipaamani vapautuksen siitä tehtävästä. HalleluYah! 

  Olisin halunnut muidenkin ryhmäläisten ottavan vuorollaan vastuuta kokousten hengellisestä sisällöstä ja johtamisesta, mutta he eivät yksinkertaisesti jaksaneet ja ymmärsin heitä myöhemmin oikein hyvin, tutustuttuani lähemmin heidän suuriin henkilökohtaisiin ongelmiinsa.


Terveysongelmia

  Huomasin itselläni alkavan esiintyä öisin sydänongelmia ja sen lisäksi hengitysongelmia keuhkoissa. Ensin rukoilin apua ylhäältä ja kun en saanut rukouksiini vastausta, niin sitten etsin apua lääkäreiltä, mutta apua ei tullut sieltäkään, vaan terveyteni vain huononi. 

  Lopulta niin paljon, että tajusin ainoan viisaan ratkaisun olevan irtisanoutuminen ja kerroin siitä esimiehelleni jo 6 kk etukäteen, jotta hän ehtisi rauhassa etsiä pätevän seuraajan tilalleni ja ehtisin opastaa hänet lukuisiin työn alla oleviin projekteihin.

  Minulta kului noin kaksi vuotta töiden jälkeen lähinnä levätessä ja toipuessa stressistä. Vaikka en voinut edeltä tietää, niin ratkaisuni irtautua töistä jo 2007 osoittautui ihan oikeaksi. 


  Kun islantilainen rotaatiomuovituotteihin erikoistunut suurkonserni RPC-Promens osti firman, niin silloin siellä alkoi todellinen painajainen, kun Klaukkalan ja Turun sisarfirmat pakotettiin kilpailemaan kvartaaleittain nettotuloksilla siten, että huonoimmin tulosta tekevä firma tultaisiin armotta viemään vuoden päästä konkurssiin.  

  Kun poikkesin noin vuosi lähtöni jälkeen juttelemaan työkavereitteni kanssa, niin jokainen heistä kertoi sen vuoden olleen heille äärimmäisen stressaava, täynnä pelkoa ja ahdistusta. Turun Promens havaittiin menestyvämmäksi firmaksi ja Klaukkalan Promens lakkautettiin. 

  Klaukkalasta oli jo sitä ennen lähtenyt pois useita parhaita avainhenkilöitä. Myös Turussa koko tekninen tuotekehitys lakkautettiin. Viimeistään silloin olisin saanut äärimmäisen kovan rääkin lisäksi vielä potkut! Kiitän nyt koko sydämestäni Adonai Yeshuaa siitä, että taaskin hän johdatti minut hyvän sään aikana pois alkavan ahdingon ajasta! HalleluYah!

  Seuraavassa luvussa kerron eräistä yliluonnollisista ihmeistä kahden suunnitteluprojektini suhteen ja siitä, miten Adonai Yeshuan johdatuksella sain selville sydän- ja hengitysongelmieni syyt ja vasta sitten oli mahdollista aloittaa oikea toipumisprosessi niiden hoitamiseksi.


  Tässä kuvassa olen Norjassa ja esittelen muovituotetta ja erästä mittauslaitetta. Teimme tuolloin yhdessä esimieheni kanssa neljän päivän tutustumismatkan Kongsvingerin muovitehtaalle Turun Dynoplast Oy:stä, vuonna 1994.

  Tuote oli Volvo henkilöauton huuhtelunestesäiliö. Olin kehittämässä myös sitä tuotekehitystiimissä, kun työskentelin vielä Volvo PV:llä 1985 - 90. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti