torstai 14. maaliskuuta 2019

Seitsemäs joki - Luku 14


~ LUKU 14 ~
 

TUKHOLMASSA VUOSINA 1982-85

Johdanto

  Asuin, evankelioin, opiskelin, työskentelin ja kävin lopuksi AMU-Centerin 12 kk:n täydennyskoulutuksen koneinsinööreille. Vietin aikaa Suur-Tukholmassa lähes 3 vuotta, ajalla 1.7.1982 - 30.4.1985. AMU-Center on lyhenne sanoista Arbetsmarknadsutbildning Center eli Työmarkkinakoulutuskeskus. Se sijaitsi Liljeholmenissa, Tukholmassa.


Lyhyitä tilapäistöitä

  Muutin aluksi uskonveljeni Jaakobin ja tämän vaimon Katariinan isoon 4h+k+kph vuokrahuoneistoon. Työskentelin Bollmora Centerissä Domuksessa iltaisin siivoojana 2 kk ja kalustonhoitajana Svenska Filadelfia-srk:ssa 13 kk, jatkaen Jaakobin hommaa sen jälkeen kun hän oli perheineen muuttanut Hämeenlinnaan vuoden 1982 lopulla. 

  Olin sitten töissä myös Norsborg’issa sijaitsevalla Hedströms fabriks och handels AB:n muovitehtaalla 1 kk ajan. Liityin Tukholman suureen Filadelfiaseurakuntaan, jossa olin jäsen nro 23 001. Kävin sinä aikana kuitenkin lähes pelkästään Tukholman suomenkielisessä Filadelfiaseurakunnassa, Högbergsgatan’in varrella ja lauloin kuorossa tenoria. 

  Nuo seurakunnat kuuluivat jäsenyyden suhteen yhteen. Jaakob järjesti ennen Suomeen muuttoa sen, että sain muuttaa asumaan erään Tukholman ruotsinkielisen Vapaakirkon (Frikyrkan) miespianistin luo Granängsringen-nimiseen lähiöön, Bollmoraan. Se oli 3h+k+kph.

  Hän oli oikein fiksu poikamies, Lars Skyttedahl, jolla oli äidin puolelta sukulaisuussuhteet Suomeen. Lars oli jo alkanut seurustella erään viehättävän espanjattaren, Marian kanssa ja vähän ennen kuin he avioituivat, Lars järjesti suhteilla minulle pienen vuokrayksiön Huddingen Västra Flemingsbergistä. 


  Marian muutto Lars-veljen luo, oli minulle perusteena Tukholman kaupungin vuokra-asunnon saantiin. Asuntoni sijaitsi osoitteessa Röntgenvägen 3, 12 krs. Se oli lähellä Pohjoismaiden suurinta sairaalaa, Huddinge Sjukhusia. Tuona aikana ehdin suorittaa ne vaadittavat vapaaehtoiset 240 h ohjattua Ruotsin kielen ilmaisopiskelua ja sain siitä todistuksen. 

  Sitten irtisanouduin työstäni, koska työttömyys oli ainoa keino voida päästä AMU-Centeriin. Otin siinä myös riskin. Tein sen rukoillen ja luottaen Adonai Yeshuan apuun. Ei olisi ollut viisasta itseäni eikä Ruotsin valtiotakaan kohtaan jäädä siivoojaksi.


Pääsin juonimalla AMU-Centeriin

  Kun laitoin hakemukset tuohon oppilaitokseen, niin minut kutsuttiin haastatteluun. Muuan fiksu nainen luki työ- ja koulutodistuksiani, jotka olin itse ruotsintanut heikolla Ruotsin kielelläni ja hän ihmetteli suuresti sitä, että miksi halusin mennä AMU-Centeriin, vaikka minulla oli jo noin 7 vuoden työkokemus piirtäjä-suunnittelijana erilaisissa suunnittelutehtävissä(?)

  Vastasin, etten osaa riittävän hyvin Ruotsia ja siksi minun on mahdotonta saada sen vuoksi Ruotsissa koulutustani vastaavaa työtä, sillä olin sitä jo etsinyt. Mainitsin, että jos hän päästää minut AMU-Centerin kurssille, niin lupaan olla töissä Ruotsissa ammattiani vastaavissa tehtävissä vähintään 5 vuotta. Hän hymyili, harkitsi asiaa tarkoin ja hyväksyi minut kurssille! Vedin oikeasta narusta! HalleluYah! Kuten jatkosta ilmenee, pidin tuon lupaukseni.


Sain ylistämällä rahaa!

  Ennen kuin pääsin tuolle kurssille, olin ollut pätkätöissä ja jouduin kerran tilanteeseen, jossa minulta loppuivat rahat. Kun se tapahtui ensi kerran, niin muistin Lahja Hurstin antaman neuvon, jonka hän oli kokenut toimivaksi taloudellisessa ahdingossa: ”Älä anna mielesi masentua, vaan ala ylistää Herraa Jeesusta koko sydämestäsi siitä, että hän tulee auttamaan sinua!” 

  Kun rahani loppuivat ja minun piti maksaa seuraavana päivänä kuukauden vuokra ja syödäkin jotakin, niin otin kitarani esiin ja aloin soittaa sitä ja laulaa parhaita ylistys- ja palvontalauluja koko sydämeni pohjasta. Kesken laulamisen soi ovikelloni ja muuan tuttu uskonveli piipahti luokseni tuoden mukanaan ruskean kirjekuoren, jossa oli 1 200 kr! 

  Se riitti minulle kuukaudeksi vuokraan (800 kr), ruokaan (200 kr) ja matkakorttiin (200 kr). Tuo veli ei tiennyt mitään taloudellisesta ahdingostani. Hän kertoi olleensa vaimonsa kanssa rukouksissa ja kysyneensä kymmenystensä kohdetta. Herra sanoi: ”Antakaa ne Lefalle!”


Sama toistui vielä kahdesti

  Vaikka pääsinkin AMU-Centeriin, niin siihen osallistuneet saivat Ruotsin valtiolta palkkaa vasta noin kuukausi kurssin alkamisen jälkeen. Olin sen vuoksi vielä kahdesti tilanteessa, jossa minun oli aihetta ottaa kitara esiin ja toisella kerralla laulaessani postiluukku kilahti ja Suomesta tuli kirjekuori, jossa oli 1000 kr, mikä riitti sillä kertaa. 

  Kun nekin rahat loppuivat, sain vielä kerran 600 kr kesken palvontalaulun laulamista Herralle. Vaikka olen huono soittamaan kitaraa ja laulamaan, niin Adonai Yeshua pitää kokosydämisestä palvonnasta! Äänellään se variskin laulaa, fasaanikukosta puhumattakaan.


AMU-Centerissä

  Kurssi ajoittui välille: 27.2.1984 - 4.4.1985. Kurssi sisälsi kolme eri jaksoa. Aluksi oli noin 5 kk kurssi nimeltä ”Svenska som främmande språk med samhällsorientering” eli Ruotsia vieraana kielenä ja sopeutus yhteiskuntaan”. Se ajoittui välille 27.02. - 17.08.1984 lomakuukausi heinäkuu pois lukien. Kurssilaisia oli noin 15 ja meitä oli useista eri maista. Minä ja muuan nainen olimme Suomesta.

  Opiskelin ahkerasti ruotsia ja halusin oppia sen niin hyvin, että kykenisin kunnolla julistamaan pelastussanomaa ruotsiksi. Ruotsin valtio maksoi meille Försäkringskassan’in kautta koko kurssin ajalta hyvää palkkaa: noin 4.400 kr/kk miinus vero. (Verotositteitteni mukaan nettona noin 3.500 kr/kk). 

  Lisäksi AMU-Centerin oppilasruokalasta sai ostaa oppilaiden valmistaman lounaan ja välipalat lähes puoleen hintaan normaaliin hintatasoon nähden.


Täpärä tilanne

  Oli kevät 1984 ja oli tulossa 3 pv:n viikonloppuvapaa. Olin sinä perjantaina suunnitellut käyväni Postissa nostamassa PostGiro-tililtäni 400 kr ennen keskustietokoneen sulkua klo 15. Sen jälkeen ei voitu nostaa. Kävelin nopsaan klo 14 paikkeilla AMU-C:n aulaa pitkin aikoen rientää Postiin, kun kuulin kutsun. 

  Yliopettaja huusi nimeäni ja kysyi, että olisiko minulla hetkinen aikaa keskustella hänen kanssaan? Vaikkei minulla todellakaan ollut, niin vastasin silti ystävällisesti, että ilman muuta voimme keskustella!


Aihe olikin erittäin tärkeä!

  Yliopettajan, keski-ikäisen miehen, alkaessa kertoa mitä keskustelunaihe koskee, tajusin heti, miten tärkeä aihe oli ja olin mielessäni kiitollinen Herralle siitä, että hän oli opettanut minulle kärsivällisyyttä ja kohteliaisuutta *) myös tuollaisessa tilanteessa!*) Ilman niitä 400 kr olisin joutunut olemaan 3 pv ilman ruokaa, sillä ruoka ja ruokaraha olivat minulta kokonaan loppuneet. Olin muutenkin alipainoinen, sillä elämäntapanani oli syödä säännöllisesti, mutta vähän ja rukoilla paljon.

  Mies sanoi suunnittelevansa juuri minulle sopivaa jatkokoulutusta ja sanoi sen olevan koneinsinööripohjainen, mutta että minun on saatava tulevassa ruotsin kielen testissä vähintään EF-taso, mikä vastaa lähes maassa syntyneen kielenhallintatasoa ja riittäviä valmiuksia seurata kaikenlaista opetusta ruotsiksi.

  Kiitin häntä lämpimästi ja lupasin yrittää parhaani ja sanoin uskovani, että tulen saavuttamaan sen tason. HalleluYah!


Suuri pettymys

  Kun keskustelumme oli ohi, juoksin lähimpään Postiin ja pettymyksekseni saavuin sinne vasta klo 14:50 ja kun otin vuoronumeron, sain numeron 960 ja palveluvuorossa oli vasta nro 186! Posti oli tupaten täynnä asiakkaita, mikä mistäkin syystä ja tajusin, etten missään tapauksessa ehtisi luukulle ennen klo 15! 

  Lähdin Postista allapäin ja sanoin Herralle: ”Herra, olen nyt pettynyt Sinuun, sillä Sinä tiesit etukäteen, mitä tänään tapahtuu. Miksi sen yliopettajan piti juuri tänään pyytää minua juttusille? Olisithan voinut helposti järjestää sen tapaamisen muulle päivälle!” Se oli valitettavan tyypillistä Lefa-lapsen purnausta Isälleen.


Selvät sävelet!

  Olin jo ulkona Postin edustalla, kun kuulin tuohon purnaukseen selvän äänen sydämessäni sanovan: No mutta Leif! Sinähän olet Kristitty ja Kristityn pitää taistella, eikä luovuttaa noin helpolla! Mene heti takaisin Postiin ja ota ne rahat!” Olin kuin puulla päähän lyöty ja käännyin heti kannoiltani ja menin takaisin Postiin. 

  Kun seisoin keskellä salia ja näin suuren ihmisjoukon tuijottavan minua, kuin typerystä, niin sanoin sydämessäni Herralle: ”No Herra, miten minä otan ne rahat, sillä en ainakaan aio ryöstää niitä?”


Hiljainen tuulenvire

  Tunsin hiljaisen tuulenvireen jaloissani ja kun katsoin lattialle, näin edessäni hylätyn vuorolapun ikään kuin tuulen tuomana. Kuulin äänen sisälläni: ”Ota tuo lappu!” Otin sen. Numero oli 190 ja juuri silloin palveltiin numeroa 189 ja kuulin kellon kilahtavan numerolle 190! 

  Juoksin kassalle kuin risteilyohjus ja sanoin nostavani, paperilapulle etukäteen kirjoittamaltani tililtä, 400 kr. Nainen sanoi, että kello on jo tasan 15 ja keskustietokone suljetaan aina perjantaisin jo klo 14:58 ruuhkan vuoksi, mutta hän sanoi silti yrittävänsä yhden kerran! 

  Silloin hymyilin ja tiesin jo, että hän onnistuu. Hän sanoi yllättyneenä: ”Vilken tur! Jag fick kontakt till datorn och du får dina pengar!” Suomeksi: ”Mikä tuuri! Sain yhteyden tietokoneeseen ja sinä saat rahasi!” Meinasin revetä ilosta ja melkein liitelin ilmassa Postista ulos! HalleluYah!


Paholaisen väijytys odotti minua

  Kun menin ulos Postista, niin ylistin koko sydämestäni Herraa ja pyytelin nöyrästi anteeksi typeryyttäni siksi, että olin aivan suotta purnannut hänelle.
Jos olisin näet tullut Postiin vaikka 2 h aikaisemmin, niin en olisi silloinkaan ehtinyt ennen klo 15 kassaluukulle ilman tätä Herran tekemää ihmettä! 

  Kun kävelin puistopolkua ja kiitin laulaen vierain kielin Herraa, niin kuulin selvän käskevän äänen: ”Seis Leif, ei askeltakaan!” Seisahduin heti ja juuri silloin ajoi takaani oikealta neljän miehen avoauto hurjaa vauhtia aivan nenäni edestä niin, että auton vasen etureuna pyyhkäisi kevyesti housunlahjettani. 

  He olivat kännissä ja ajoivat vain jalankulkijoille sallittua puistopolkua huutaen hävyttömyyksiä. Ellei enkeli olisi käskenyt minun pysähtyä, niin olisin varmaan pahasti loukkaantunut tai jopa kuollut yliajettuna! Paholaista näet raivostutti Postissa Herran enkelin kautta saamani apu! Lue Ps. 34:8 

  
”YHWH:n enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.” Herra tiesi etukäteen Paholaisen väijytyksestä ja varoitti minua!


Upea kevättakki!

  Olin rukoillut etukäteen Herralta apua kevättakin ostoon, sillä minulle on aina vaikeaa päättää mitä vaatteita ostan. Halusin näet upean, kestävän ja halvan takin. Se on useimmiten vaikea yhtälö. Kun tulin Kungens Kurvaan ja menin Domuksen tavaratalon miesten vaateosastolle, niin joku oli asettanut upean kevättakin takkitelineeseen muiden takkien päälle levälleen.

  Se oli jäännösvaatteena erikoistarjouksessa ja kuulin taas Herran äänen sisälläni:
”Tuo on sinua varten!” Kun kokeilin sitä päälleni, niin se oli passeli minulle ja myös kukkarolleni, sillä hinta oli 199 kr ja olin edeltä rukouksissani sanonut Herralle, etten pysty maksamaan takista 200 kr enempää!

  Lähes 30 vuotta myöhemmin isänikin ihmetteli, että mistä olin ostanut noin hienon kevättakin! Kerroin koko tapauksen hänelle ja hän kuunteli tarkoin minua ja toivottavasti ehkä myös uskoi kertomaani tositapaukseen.


SAAVUTIN VAADITUN EF-TASON RUOTSIN KIELEN TESTISSÄ

  Kerroin edellä, miten pääsin Tukholman AMU-Centeriin opiskelemaan. Olin opiskellut 5 kk:n Ruotsinkielenkurssista noin 2 kk, jolloin mainitsemani yliopettaja päästäisi minut sillä ehdolla koneinsinööripohjaiselle ammatintäydennyskurssille, jos kykenisin saavuttamaan toiseksi parhaimman tason E-F ruotsinkielenkurssin lopussa pidettävässä testissä, mikä vastaa lähes Ruotsissa syntyneen kielitaitoa. 

  Huomasin, ettei kielenopetus ollut niin tehokasta kuin olin odottanut ja aloin jo epäillä, etten kykene saavuttamaan vaadittavaa tasoa ja aloin pohtia tehokeinoja kielitaitoni parantamiseksi.


TV oli tarjouksessa

  Koska olin tuolloin jo 35-vuotias, niin riittävän korkean kielitaitotason saavuttaminen tuntui aivan liian vaikealta, etenkin, kun varsinainen opettajani oli laiska opettamaan ja hoiti liikeasioitaan oppituntien aikana. 

  Hän jätti meidät oppilaansa usein istumaan luokkaan ja tekemään oma-aloitteisesti kielenharjoitustehtäviä. Sillä tavoin ei kuulemisen ymmärtäminen kehity. Siksi muuan marokkolainen islam-uskoinen nainen nosti siitä kovan metakan ja valitti siitä yliopettajallekin. Näin lehtimainoksessa erittäin edullisen satelliitti-TV-tarjouksen: 2000 kr ja aloin pohtia sen hankkimista.


En halunnut TV:tä

  Olin uskovana aiemmin tullut siihen tulokseen, etten tahdo koskaan ostaa TV:tä, koska se on Paholaisen hallussa saasta- ja jumalanpilkkaohjelmineen. Se on ollut sitä varhaisesta alkaen ja ohjelmien taso on laskenut jatkuvasti. Toisaalta mietin, että loogisesti ajatellen se olisi tuolloin ollut kaikkein tehokkain tapa oppia kieltä.

  Ruotsinkielisiä ohjelmia katsellessani olisin näet oppinut kielen audiovisuaalisesti eli nähnyt kuvan, kuullut äänen ja lukenut tekstin. Kävin sisimmässäni kovaa taistelua pyrkien vakuuttamaan Herralle, etten suinkaan katsoisi siitä mitään saastaohjelmaa.


Päätin ostaa TV:n

  Minulla oli tuolloin säästössä 1800 kr käteisenä. Sitten eräänä lauantaina tein päätöksen ja sanoin Herralle: ”Nyt tämä poika lähtee ostamaan sen halvan TV:n.” Herra vastasi siihen rauhallisella äänellä: ”Mene vain rauhassa. Ota kaikki henkilöllisyystodistuksesi ja kaikki rahasikin mukaan, kuten aiot, mutta tiedä se, että TV:tä sinä et osta!” 

  Olin kerta kaikkiaan yllättynyt tuollaisesta vastauksesta! Matkustin ensin bussilla ja sitten toisella bussilla kyseisen Expert-liikkeen eteen ja katselin näyteikkunasta sitä tarjous-TV:tä.


Näkymätön este!

  TV oli upea ja päätin mennä sisälle liikkeeseen, mutta sitä yrittäessäni törmäsin näkymättömään esteeseen oviaukossa. En kerta kaikkiaan päässyt ovesta sisään. Ihmiset katselivat pitkään, että miksi mies seisoo oviaukossa, eikä tule sisälle? Olin varmaan täysi tomppeli heidän silmissään! Ajattelin, ettei tuo voi olla totta(?) Eihän tällaista voi tapahtua! 

  Kävelin pienen lenkin lähistöllä ja päätin mennä uudelleen siihen liikkeeseen. Taas törmäsin siihen näkymättömään esteeseen! Mutta tämä pohjalaispoika ei vähällä luovuta, vaan tein taas pienen lenkin lähistöllä ja yritin kolmannen kerran sisälle. 

  Jälleen – siis jo kolmannen kerran - jokin näkymätön oviaukossa oleva seinä esti minua menemästä sisälle. Este ei ollut kova, vaan ikään kuin pehmeä syli, joten en loukannut mitenkään itseäni. Silloin luovutin ja sanoin Herralle: 

”Herra, nyt minä tajuan, että se näkymätön este oletkin Sinä. Pyydän anteeksi väärää aikomustani ja lupaan, etten koskaan enää edes aio ostaa TV:tä, enkä huolisi sellaista edes ilmaiseksi. Tämä asia on nyt minun taholtani loppuun käsitelty.”


Outo tapaus

  Kun astuin bussiin, niin syvä taivaallinen rauha laskeutui sisimpääni ja koin Herran antaneen anteeksi väärän aikeeni. Hän ymmärsi myös sen, miksi aioin ostaa TV:n, nimittäin ainoastaan oppiakseni tehokkaasti Ruotsia. Siksi Herra vakuutti sydämessäni, että hän auttaa minua siinä kielitestissä, jos opiskelen ahkerasti. 

  Kun tulin asuintaloni pihalle, näin siellä kaksi poliisiautoa. Poliisit kirjoittivat parhaillaan kuulustelupöytäkirjoja.

  Kysyin heiltä, että mitä oli tapahtunut? He sanoivat, että juuri siihen taloon oli tehty juuri äsken useita asuntomurtoja eri kerroksiin ja anastettu paljon arvotavaraa ja käteistä. Poliisit pyysivät minua tarkastamaan asuntoni ja tulemaan heti heidän luokseen kertomaan, jos sinnekin oli murtauduttu keskellä päivää.


Herran antama opetus

  Asuntooni oli yritetty murtautua, sillä postiluukun kautta oli isketty useita säleitä sisälle, mutta ovi oli lukossa. Menin alas poliisien luo. Kun he tulivat asunnolleni ja kirjoittivat pöytäkirjan murtoyrityksestä, he ihmettelivät miksi asuntooni ei ollut päästy sisälle, vaikka minulla ei ollut edes varmuuslukkoa ovessa? 

  Varmuuslukollisiinkin asuntoihin oli onnistuttu murtautumaan sisälle. Lisäksi minun asuntoni oven lukon kieli olisi ollut helppo vääntää sisään noin 1 cm kokoisen ilmaraon vuoksi. Ovi oli niin löysästi kiinni, että käytävän ilmapaine-erotkin saivat sen hölskymään saranoillaan.

  Poliisien lähdettyä istahdin sängylle ja ihmettelin sitä samaa ja kysyin Herralta:
”Voi Herra rakas, nyt en ymmärrä, mitä kaikkea minulle on tänään oikein tapahtunut?” Herra vastasi: ”Murtovarkaat yrittivät murtautua sinun asuntoosi, mutta MINÄ estin sen. Samoin perkele yritti murtautua sinun sieluusi TV-hankinnan kautta, mutta MINÄ estin senkin!” 

  Silloin kyyneleet alkoivat virrata pitkin poskiani ja aloin itkeä liikutuksesta. Kiitin koko sydämestäni ylen rakasta Vapahtajaani Hänen avustaan! HalleluYah!

  Jälkeenpäin voin vain kuvitella, mitä olisi voinut tapahtua, jos olisin ollut silloin kotona, kun joku murtomiehistä olisi soittanut ovikelloani. Olisin ehkä mitään pahaa aavistamatta avannut oven, sillä ovessani ei ollut ovisilmää. He olisivat ryöstäneet rahani, pankkikorttini ja henkilöllisyystodistukseni!


Tuon tapauksen seuraus

  Muuan suomenjuutalainen mies kertoi, että TV:n mekaaninen rakenne ja sen jumalattomat ohjelmat on profetoitu selvästi Sakarjan kirjassa jo noin 2500 vuotta sitten. Päätin tutkia asian, kun löysin asuintaloni kaatopaikalta kaksi normaalikokoista TV:tä, merkiltään Telefunken ja Löewe Opta. 

  Toin ne asunnolleni. Avasin ne ja tutkin niiden sisällön ja totesin kaverini olleen oikeassa! Voit lukea tutkimustulokset blogista ja katsoa sen lopussa olevaa TV:n rakennepiirrosta:


Läpäisin kielitestin

  Opiskelin ahkerasti ja tein jopa paastorukouksen asian puolesta. Herra auttoi minua Ruotsinkielen testissä saavuttamaan juuri vaaditun tason: E-F. Korkein taso olisi ollut F. Pääsin sen jälkeen siirtymään välittömästi AMU-C:n kurssille nimeltä: ”Praktisk produktionsteknik för maskiningenjörer”, suomeksi: ”Käytännön tuotantotekniikkaa koneinsinööreille”

  Se kesti 3½ kk ja sisälsi viikon kurssin Skandinaviska Gjuteriskolan’issa, Jöngköpingissä. Sitten sain siirtyä heti 3½ kk:n teoriajaksolle nimeltä: ”Konstruktioteknik för maskiningenjörer”, suomeksi: ”Konstruktiotekniikkaa koneinsinööreille”. Olin kurssini paras sillä viikon kurssilla Jönköpingissä ja menestyin muutenkin.


Henkien taistelu

  Minut siirrettiin suunnitteluluokassa erään juutalaisen maahanmuuttajan, Jov Lewin (peitenimi) viereisen piirustuspöydän ja työpöydän ääreen. Hän oli koneinsinööri ja saanut ankaran ortodoksijuutalaisen kasvatuksen. Hän lauloi piirtäessään suosikki-iskelmiä tosi hyvin, eikä välittänyt pätkääkään muista ympärillään. 

  Kun yritin kertoa hänelle hyvää sanomaa Jeesuksesta, niin olin hänen silmissään umpipakana. Hän alkoi puhutella minua halveksivasti, mutta vaikenin täysin ja aloin rukoilla hänen puolestaan, sillä tiesin nimenomaan Herran sijoittaneen minut hänen viereensä. 

Kun hän huomasi, etten maksanut hänelle samalla mitalla takaisin, vaan vaikenin, niin hän ei kestänyt sitä kauan. Lopulta eräässä vaiheessa hän pyysi kaikkien kuullen minulta anteeksi rumaa käytöstään! Hän kertoi sen johtuneen siitä, että kristityt ovat vainonneet juutalaisia kautta vuosisatojen. 

  Kerroin että juutalaiset olivat ensin surmanneet oman Vapahtajansa roomalaisten kätten kautta ja juonitelleet monen Jeesuksen seuraajankin surmat. Esimerkiksi kerroin Stefanuksen kivittämisen, jonka nimenomaan juutalaiset itse suorittivat. Vakuutin hänelle, etteivät todelliset Jeesuksen opetuslapset ole koskaan vainonneet juutalaisia.

  Se sai hänet miettimään asiaa perin pohjin ja yllättäen vaikenemaan pitkäksi aikaa, jota muutkin kurssilaiset ihmettelivät. Lue Ap.t. 1:8b. Siinä Adonai Yeshua sanoi opetuslapsilleen:
…te tulette olemaan minun todistajiani…”

Jov opetti minulle, että Raamatun Job tulee lausua ja kirjoittaa ”Jov”.


Todistus myös Jov Lewille!

  Annoin toki hänelle anteeksi ja sanoin ymmärtäneeni hänen reaktionsa. Asia oli sillä selvä! Guteriskolanissa (Valimokoulu Jönköpingissä) autoin erästä kurssilaistamme, miellyttävää rouvaa, valamalla hänellekin pienoiskanuunan kaikkine osineen veteraani veneeseen. Hän oli silloin sairaana, eikä voinut osallistua kurssiin. 

  Hän sanoi, että erään toisen kurssilaisen tulisi yrittää päästä eroon tupakasta, koska tämä ei kyennyt istumaan edes yhtä tuntia ilman hermosavuja. Silloin Herra pyysi minua kertomaan erään lähes uskomattoman tapauksen sille ketjupolttajalle kaikkien kuullen, sillä myös muutama muukin kurssilainen tupakoi. 

  Kerroin eräästä suomalaisesta nuorukaisesta, joka oli tupakan ja huumeen orja, mutta Adonai Yeshua ilmestyi hänelle ja hän tuli uskoon ja vapautui heti samana iltana molemmista paheistaan!

  Kun aloin puhua rauhallisesti Ruotsin kielellä tuota kertomusta, niin tunsin miten jokin näkymätön olento yritti kuristaa minua kurkusta ja saada minut olemaan vaiti, mutta tajusin sen olevan Perkeleen henki ja jatkoin silti ilmaa haukkoen kertomistani, koko ajan sisimmässäni rukoillen! 


  Kaikki kuuntelivat minua henkeään pidätellen! Löydät tuon kertomuksen seuraavasta kirjoituksestani, kun luet sen 3.:sta kohdasta: ”Adonai Yeshuan ilmestys”:

Jov Lewi muuttui!

  Tuon todistuksen seuraus oli se, että se mies, jolle sen ensisijaisesti kerroin, järkyttyi niin paljon, ettei koskaan enää tullut kurssille! Mutta suurin ihme oli se, että Jov Lewi uskoi minun puhuneen totta ja muuttui sen jälkeen erittäin ystävälliseksi minua kohtaan. Hän uteli, että mihin seurakuntaan kuulun? 

  Kerroin kuuluvani Finnish Pentecostal Church’iin, mitä hän ei ymmärtänyt. Pingstkyrkan eli Helluntaikirkko oli hänelle vielä suurempi kysymysmerkki. Selitin sitä hieman hänelle. Muistan miten hän vielä kurssin loputtuakin, muiden jo lähdettyä, tuli yksinään luokseni ja kertoi isänsä aina kertoneen hänelle, miten Kristityt ovat vainonnet juutalaisia ja ettei hän ollut asettanut sitä kyseenalaiseksi. 

  Nyt hän oli ensi kertaa alkanut ajatella asiaa vainottujen Kristittyjen kannalta ja pahoitteli syvästi käytöstään. Hän toivotti minulle vilpittömästi kaikkea menestystä elämääni, samoin minä hänelle!

  Iloitsin suuresti siitä, että hän tuli selvästi kosketetuksi todistuksestani! Uskon hänen aikanaan, pois muutettuaan, löytäneen Vapahtajamme.


Työpaikanhakuprosessi

  Kurssin lähestyessä loppuaan lähetin jo hyvissä ajoin (2 kk aiemmin) 20 hakemusta eri firmoihin ja sainkirjallisen kutsun saapua työhönottohaastatteluun kahteen eri firmaan. Toinen niistä oli lähellä Tukholmaa ja toinen Göteborgissa. Ne olivat Konsulttitoimistoja, jotka välittävät suunnittelijoita eri firmoihin. 

  Kummassakin minulle tarjottiin ihan samaa, hyvää palkkaa ja jatkuvaa palkallista ammatin täydennyskoulutusta, jopa ilmaista asuntoa kuukausiksi voidakseni asettua paikkakunnalle, joten minun oli erittäin vaikea valita. Rukoilin ja Herra auttoi minua tekemään juuri oikean valinnan ja antoi siitä varmuuden hyvinkin pian.

Kerron siitä seuraavassa luvussa.


 Tukholman Filadelfiaseurakuntaan kuului vuonna 1983 paljon jäseniä. Olin jäsen nro 23 001. Toimin siellä kalustonhoitajana 1 v ja 1 kk. Kirkossa oli iso Sali ja kaksi leveää parveketta. Lisäksi useita pienempiä saleja ja runsaasti toimistotiloja. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti